Fiilikset katossa

Paneelikatto. Paneelikatto kanelipatto paveli kaveli puuuuuuh. Kaksitoista tuntia puurtamista, mutta nyt eteisen, olohuoneen ja keittiön megaprojekti on valmis. Maalattiin katto. Paneelikatosta puhuttiin mutta oikeastaan se on lautakatto, se semmoinen, laudat niin kuin kahdessa rivissä, rakoja jää väliin. Pää ei toimi, joten en muista nimeä. Paneelit vaan mielessä. Toissailtana aloitettiin, pesin katon - 50-60 neliötä - kauttaaltaan ja hyvissä ajoin puoliltaöin olin valmis. Jälkikasvu oli tohkeissaan, ikiomasta äidistä kuoriutui hullu professori siinä silmien edessä. Labratakki päällä onnistuu mikä vaan.

Eilen päästiin aloittamaan maalaus. Lauantaisen täsmäiskun (oltiin kaupassa 14:52 ja tavaroiden kanssa ulkona tasan kolmelta, jolloin Starkki sulkeutui) jälkeen meillä oli kaikki tarpeellinen kasassa, ihmeellistä! Maaliksi valikoitui suunnitelmien mukaan Tikkurilan Paneelikatto Valkoinen. Koska kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti kokenut pensselisetä, aloitimme varovaisen rempseästi olohuoneesta. Kyllä ihmisen pitää itseensä luottaa. Ja pienoismalleja ollaan maalattu molemmat.

Olohuoneen katto puolivälissä urakkaa, ero on aika selkeä.

Ennen käsittelyä: ei ole niin justiinsa ollut, jos ei ruiskulla maalatessa väri olekaan mennyt ihan joka rakoon... onneksi pätevä myyjä osasi suositteli pensseleitä, joilla sai lautojen lisäksi raotkin näpsäkästi maalattua.

Urosmehiläinen huolehti olohuoneen isosta pinnasta, minä pörräsin pitkin laipioita ja nurkkia tarkkuusmaalaamassa ja otin sen jälkeen keittiön haltuuni. Ilta joutui yllättävän nopsaan eikä ehditty eteiseen, joten kävin tänään sutimassa sen paraatikuntoon. Onneksi entinen maalipinta oli sen verran hyvä, että yksi kerros riitti. Kyllähän tuota kattoa olisi pitänyt hioa ja tasoitella vähän sieltä ja täältä mutta tehdään se sitten seuraavalla kerralla... Nyt on sentään lautojen väliset raot maalattu joka kohdasta huolellisesti, mikä muuttaa jännittävällä tavalla katon luonnetta. Tällä kertaa ei edes olisi aikaa maalata toista kierrosta, sillä huomenna tulee parketinhioja katsomaan, tuleeko lattiaan reikiä, jos sitä yrittää kunnostaa. Kyseinen mies kävi jo vaihtamassa pariin kohtaan mosaiikit ja totesi samalla, että ainakin ruokailutilassa parketti on hiottu paikoin olemattoman ohueksi. Jos se hajoaa käsiin, meidän pieni pintaremppamme taitaa laajentua lattioiden uusimiseen.

Tässä kirjoitellessa vetäisin nassuuni lautasellisen tortellineja, joten ajatus alkaa taas vähän paremmin juosta. Aamulla menen maalaamaan uusintakierroksen neitosen huoneen kattoon, äsken tulin kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Siihen meni n. neljä tuntia, elän toivossa että huominen on nopeampi rykäys.

Sisustussuunnitelmia vol. 2 – Olohuone ja eteinen

Olohuone, eteinen ja ruokailutila

Olohuone, eteinen ja ruokailutila muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joten alusta asti oli selvää, että värityksen on oltava yhteensopiva. Itse halusin vaaleat, valoisat sävyt kun taas urosmehiläinen olisi kaivannut ainakin olohuoneeseen tummia sävyjä kotiteatterihaaveiden takia. Sovittiin, että olohuoneen pikkuseinästä tulee tummempi, jolloin se estää sivuheijastuksia ja toisella puolella onkin ikkunat, joten maalivalintaa tärkeämpiä ovat verhot.

Sävyjen hienosäädössäkin olimme hieman eri linjoilla; mies olisi halunnut viileämpiä, tyylikkäitä valkoisen sekä harmaan sävyjä ja minä taas kannatin lämpimämpää, ruskeaan ja keltaiseen taittavaa sävykarttaa. Yhteisymmärykseen päästiin, kun bongasimme K-Raudan alekorista satsin Grandecon Auroraa, jossa on vaalealla pohjalla vaaleanruskea oksakuvio. Tapetti miellytti molempien silmää ja vaikka sitä ei ollut jäljellä enää kuin yksi avaamaton ja yksi avattu rulla, ne riittävät juuri sopivasti eteiskäytävän takanurkkaan, johon olen suunnitellut ompelupistettä. Lisäksi kinusimme kaupanpäälle yksinäisen pätkän samaa tapettia harmaanviolettina, sillä saimme heti sen nähtyämme idean tehdä sisustustaulun toisaalle eteiseen.

Kun tapetti löytyi, sopivat maalisävyt olikin helppo valita. Kuopion K-Raudalla on erinomainen apuväline, nimittäin valotunneli jossa voi nappia painamalla vaihtaa valaistuksen sävyä hämärästä tunnelmavalaistuksesta kirkkaaseen päivänvaloon. Käytiin vielä paperilappujen kanssa pyörähtämässä uudessa kodissa ja hyvältä näytti. Pääväri on siis näillä näkymin Tikkurilan G467 Herkkusieni ja keittiönvastainen seinä maalataan sävyllä H466 Angora. Tosin Terrassa oli aika kivaa, tummanruskeaa tapettiakin, joten on ihan täysin mahdollista, että suunnitelmat ehtivät vielä muuttua. Joskus epäilen, että saatan käydä vähän tuulella...

Katto ja ikkunanpuitteet maalataan myös. Selvittelin maalivaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin katon osalta Tikkurilan Paneelikattomaaliin. Se on kyllä pirun kallista mutta pätevämmät tahot arvelivat, että maksaa itsensä takaisin levittyvyyden ja peittävyyden kautta. Sitä siis. Saa nähdä, onko virhe aloittaa remppahommat ehkä siitä suuritöisimmästä (ja viheliäisimmästä?) urakasta eli 50-60 neliön paneelikatosta mutta pakkohan sekin on läpi käydä. Urosmehiläinen totesi epätoivoisena "Siinä on ihan hirveästi hommaa" mutta jos jätetään katto maalaamatta, se hyppää silmille sitten, kun lattia ja seinät kimaltelevat uudessa loistossaan.

Muuttotunnelmia

Miksi tätä pikkusälää on niin paljon? Banaanilaatikkoinvaasio! Enkä muuten ymmärrä lainkaan, miksi banaanilaatikoita dissataan toisinaan niin voimakkaasti. Minun mielestäni ne ovat ihan mahtava apu muutossa: Ne ovat kestäviä, ne voi pinota tosi näppärästi päällekäin, niihin mahtuu paljon tavaraa mutta ne eivät ole liian isoja, eli kirjoillakin täytetyn banaanilaatikon jaksaa vielä kantaa yksin. Siis täydellisiä!

Nojatuoliprojektikin odottaa muuttoa, ehkä uudessa kodissa saisin aikaiseksi viedä sen loppuun.

Vanhan päiväpeiton alla on piilossa toinen nojatuoliprojekti. Sen muuttaminen vähän huolestuttaa, koska se on jo edennyt vaiheeseen, jossa vanhat päälliset on poistettu mutta uusia ei ole vielä laitettu. Ehkä uudessa kodissa?

Niitä löytyy jokaisesta nurkasta ja kaapista... minun tekee myös jatkuvasti mieli baanaanipirtelöä.

Sisustussuunitelmia – poikasen huone

Muuttopäivä lähestyy ja sisustussuunnitelu aiheuttaa kiivasta aivotyötä. Tikkurilan sivuilta löytyvä värisuunnitteluohjelma Colorplanner 4.0 on lasten suosikki. Sen käytettävyydessä on parantamisen varaa mutta meidän tarpeisiimme se kyllä riittää mainiosti. Käytin pari iltaa rajaamalla makuuhuonekuvia ohjelman tarjoamalla työkalulla ja lapset ovat tehneet suunnitelmiaan niiden avulla.

Poikasen huone ja vaatehuone

Poikanen ilmoitti heti alkuun, että hän haluaa musta-vihreän huoneen, jossa puolet seinistä ovat mustia. Käytin suunnattomia suostuttelutaitojani ja sain hänet uskomaan, että on parempi, jos kaikki seinät ovat vihreitä ja mustaa käytetään sitten tekstiileissä, koska huone on aika pieni. Itse kyllä ihastuin mustavalkoiseen Esta homen Sports League –malliston jalkapallotapettiin ja sain jo vähän niin kuin myytyä poikasellekin ajatuksen, että yksi seinä tapetoitaisiin sillä. Minun mielestäni se sopisi erinomaisesti futista harrastavalle junnulle. Valitettavasti mallistoa ei enää valmisteta, joten jos sitä haluaisi hankkia, pitäisi tehdä päätös nopeasti.

Futistapetti jäi kuitenkin suunnitelmista, kun poikanen innostui vaihtamaan värimaailmaa musta-vihreästä kelta-mustaan. Keltaiset seinät, mustat tekstiilit ja kun katto, ovet ja ikkunanpielet ovat valkeat, tuloksena on KuPS:n värit! Kelpaa kyllä kimalaiselle. Sinivalkoisen Suomi-huoneen teilasin, joten keltamusta jäi voimaan - kunnes käväisimme Kuopion Kodin Terrassa, jonka alekorista löytyi viidakkotapetti. Äkkiä poikanen muisti taas haaveensa vihreäsävyisestä huoneesta ja lopputulos on se, että nyt meillä on kolme rullaa vihreää DecorMaisonin Spirit of adventure: Amazon –tapettia ja sopivansävyisen vihreän maalin etsiminen edessä. Oma suosikkini on Tikkurilan heleä Wasabi (N388) ja löytyy Teknokseltakin kauniita sävyjä.

Katselimme tuota Amazon-tapettia itse asiassa jo aiemmin Starkissa urosmehiläisen kanssa ja arvelimme, että poikanen varmaan tykkäisi. Tapettirullalla oli kuitenkin hintaa n. 45 euroa ja jäppinen oli jo ehtinyt todeta, ettei oikeastaan tahdo lainkaan tapettia, joten emme ottaneet asiaa puheeksi. Alekorilöytö maksoi 5 euroa/rulla, eli halvalla selvittiin! Oikeastaan voisi käydä ostamassa vielä yhden rullan lisää ja harjoitella tapetoimista vaatehuoneessa. Se on kuitenkin tarkoitus laittaa samalla kertaa kuntoon ja värimaailma voisi hyvinkin olla sama kuin poikasen huoneessa.

Kalustehuoltoa

Tulipa mieleen, että meinasin jo aiemmin kirjoittaa muutaman sanan pihakalusteista. Lähinnä siitä, miten ihmeellisesti hoitotoimenpiteet muuttavat niiden ulkonäköä! Tunnustan olevani aika laiska näiden huoltotoimien kanssa, sen sijaan että öljyäisin pihakalusteet joka vuosi, teen sen ehkä kerran 3-5 vuoteen. Enkä ole koskaan tainnut hioa noita kunnolla ennen öljyämistä, kunhan vähän pyyhkäissyt pintaa.

Tänä vuonna sain jonkun ihmeellisen tarmonpuuskan ja päätin hoitaa kalusteemme - ne kaksi - ihan viimeisen päälle oppikirjan mukaan. Koin, että näin tulevana talonomistajana minun on aika heittää hyvästit vallattoman vuokralaisen roolille ja ottaa vastuu niin talosta kuin tavaroistakin. Koska syksy helli meitä lämpöisellä poutasäällä, kipaisin Starkkiin ja ostin purkin Teknoksen ruskeaa Woodex puuöljyä sekä ihan omat siveltimet kalusteöljylle. Hiomapapereita löytyi omastakin takaa (karkeudet 80-150) ja niinpä eräänä kauniina päivänä hyökkäsin kalusteiden kimppuun. Yksi päivä meni hioessa ja pestessä ja öljyäminen vei kaksi päivää, koska käsittelin kalusteet kahdesti ja halusin antaa entisen öljyn imeytyä rauhassa. En tiedä, olisiko se tarvinnut niin paljon aikaa mutta ei vara venettä ja sitä rataa... Lopputulos ainakin on upea!

Kalusteet ennen...                                                                           ... ja jälkeen öljykäsittelyn.

Vähän harmittaa, ettei tullut otettua varsinaista "ennen"-kuvaa - tuo ylläoleva on napsaistu sen jälkeen, kun olin jo hionut kalusteet. Pöytä muuttui ruskeaksi jo pelkällä hiomisella, jatkuva oleskelu ulkoilmassa oli harmaannuttanut pinnan ihan kelohongan väriseksi. Arkku on uudempi eikä sen muodonmuutos ollut niin silmiinpistävä mutta esikoisen kommentti oli silti "ihan kuin kaupasta ostettu". Ei mennyt vaivannäkö hukkaan.

Pation puulaatat näyttävät nyt kyllä aika surkeilta, pitää varmaan käsitellä nekin, kun muuton yhteydessä joudutaan joka tapauksessa ottamaan ne ylös. Alustava tarkoitus olisi tehdä niistä pihavajaan lattia, joten käsittelyllä ei ole mikään kiire, koska emme kuitenkaan tarvitse niitä ennen ensi kevättä. Mummolan varastossa on myös kuulemma pari meidän vanhaa puutarhatuoliamme, joten ehkäpä varaan keväälle aikaa sekä tuolien että laattojen huoltoon. Se on yllättävänkin terapeuttista puuhaa paitsi silloin, kun tajuaa, että on hionut kalusteet ilman hanskoja ja kädet ovat siloiset kuin ahvenen selkäevä.

Kasvi-inventaariota

Teimme äidin ja isän kanssa inventaariota siitä, mitä kaikkea voisin saada pihalle suoraan mökiltä tai mummolasta. No ensinnäkin Lada mökkitontin laidasta. Ajateltiin ensin laittaa se etupihalle, mutta ehkä se sopisi kuitenkin paremmin takapihan puolelle. Lada tarvitsisi kyllä myös pölyttäjän, Tshizhovskaja olisi ilmeisesti hyvä. Jos pihaan ei mahdu kahta päärynää, voisin kokeilla myös kaverin suosittelemaa itsepölytteistä Pepiä. Etupihalle voisin istuttaa luumun, mummolan punaluumusta saisin juurivesoja.

Mummolasta saisin myös palsamiköynnöksen ja karhunvatun taimia. Ne molemmat viihtyisivät varmasti takapihan aidan vieressä, kävelypolun puolella. Tällä hetkellä siinä kasvaa lähinnä pihlajaa, pajua ja horsmaa, joten se joutaisi hyvinkin hyötykäyttöön.

Isä lupasi minulle muutaman yllätys-rhodon (vapaapölytteisiä siementaimia) ja kaavailimme, että ne voisivat viihtyä takapihan nurkassa omenapuiden katveessa. Mökiltä saan paljon ruusuntaimia, joita meinasin istuttaa lähinnä etupihalle. Tällä hetkellä liputan sekalajisen aidanteen puolesta orapihlaja-aidan korvaajana ja ruusut olisivat ihana lisä myös siihen. Niiden lisäksi voisin istuttaa aidanteeseen marja-aroniaa ja marjatuomipihlajaa (mummolan juurivesoista). Tyrnikin kiinnostaisi. Ja mummolassa kasvavasta japaninruusukvitteniltä joutaisi myös varmasti jokunen vesa. Ai niin, ja kääpiömanteli olisi varmasti aivan ihana! Tiedän, etten voi saada aitaani kaikkea mitä haluaisin mutta suunnittelu on aina yhtä hauskaa.

Etupihan reuhahtanut tuoksuvatukka saa väisyä ruusujen tieltä.

Eläimellinen viikonloppu

Vietimme viikonlopun mökillä nautiskellen syksyisestä säästä. Kun lauantai-aamuna heräsimme, järveä peitti paksu, harmaa sumu eikä vastarantaa nähnyt. Hyvä, jos oman rannan erotti mökin kuistilta. Oli melkoinen kokemus kuunnella näkymättömien hanhiaurojen ylilentoa ja kun hanhien hiljainen jono lipui sumussa mökkirannan ohi, siinä oli jotain taianomaista. Sunnuntai-aamuna oli kirkasta, joten pääsimme todistamaan myös näköaistin avulla syysmuuttoa. Parhaimmillaan näimme yhtä aikaa viisi eri hanhiauraa, joissa suurimmassa oli varmasti satoja lintuja.

Viikonlopun ehdottomasti hienoin kokemus oli kuitenkin se, kun lauantain sieniretkellä metsästä ryskäsi esiin hirviemä kahden vasan kanssa. Tuijottelimme toisiamme silmiin hetken aikaa, kunnes hirvet kääntyivät kannoillaan ja juoksivat takaisin sinne, mistä tulivatkin. Näin vielä yhden hirven sunnuntaina, kun olin poimimassa kanttarellejä mutta se meni pysähtymättä ohi.

Käväisimme myös katsomassa lasten kesäkaneja, jotka ovat talvihoidossa vanhalla tallilla. Tarkoituksenamme olisi rakentaa pihaamme talviasuttava häkkiaitaus kaneille mutta tälle talvelle se ei vielä ehdi. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa kaksi tyttökania mutta tyttö ja poikahan sieltä tuli, joten ne ovat elelleet omissa häkeissään. Tallilla saimme kuulla, että eräänä aamuna puput olivat löytyneet samasta pilttuusta, joten iloinen perhetapahtuma lienee odotettavissa lähitulevaisuudessa. Ehkäpä Söpö-poika voisi vierailla eläinlääkärillä.

Tyttökani Kuu on hieman arka eikä antanut ottaa syliin, joten emme päässeet kokeilemaan, johtuiko selvä pyöristyminen tiineydestä vai jostain muusta. Aika näyttää.

Mankeli on mahtava keksintö!

Pakko hehkuttaa vähän aikaa pyykkituvan mankelia. Sitä tulee kyllä ikävä. Aika pitkään meni, ennen kuin innostuin kunnolla liinavaatteiden huollosta mutta jossain vaiheessa tyynyliinojen silittämisestä tuli säännöllinen tapa. Nyt muuton yhteydessä olen löytänyt vähän myöhäisheränneenä myös mankeloinnin ihmeellisen nautinnon! Juuri kävin pyöräyttämässä kasan lakanoita ja verhoja koneessa ja voi sitä ihanuutta, kun sai viedä ne narulle mankelin kautta, sileinä ja raikkaina.

Totta kai tyynyliinat ja verhot pitää vielä myös silittää viimeisten ryppyjen tasoittamiseksi mutta kyllähän siinä paljon vähemmän on hommaa, kun ne on jo esitasoiteltu mankelilla. Edellisen silitysrupeaman seurauksena (jouluverhot ja muut varastossa olleet) silitysrauta kuumeni jo kahvastakin sen verran, että oli pakko antaa sen jäähtyä puolisen tuntia ennen kuin pystyin viemään urakan loppuun. Jospa tällä kertaa silitys veisi alle kaksi tuntia. Aika kului ihan huomaamatta, kun otin Boomboxin mukaan pyykkitupaan. Taitaa tällä kertaa silitys jäädä kuitenkin myöhemmäksi, en jouda tänään. Mankeloin muuten myös aluslakanan sekä pussilakanat, tavallisesti olemme vain vetäneet ne ennen kaappiinlaittoa. Paljonkohan maksaisi ostaa omaan kotiin sellainen käsikäyttöinen mankeli, saisi hyötyliikuntaakin samalla...

Mankeli. Oikeastaan haluaisin myös tuollaisen Peko-vedon, koska urosmehiläinen ei jaksaisi vetää lakanoita.

Suppilovahveroita!

Äiti ja isä olivat käyneet keräämässä seitikkejä ja kun he olivat samalla reissulla löytäneet myös suppilovahveroita, he toivat meille ison kulhollisen. En valita! Isä ei syö sieniä, joten äiti arveli, että meillä ne kuluvat paremmin. Ei meilläkään syö suppilovahveroita kukaan muu kuin minä mutta en valita vieläkään. Tällä viikolla olenkin nautiskellut sienivoittoisesta lounasmenusta - suppismunakasta, suppiskastiketta ja tänään suppiskeittoa, kun muistin lopultakin ostaa Koskenlaskijaa. Lisäksi sieniä riitti vähän säilöönkin asti. Kokeilen ensimmäistä kertaa suppisten pakastamista. Pitää viikonloppuna käydä katsomassa, josko omilla paikoilla olisi satoa myös kuivuriin. Tatteja kuivasin mukavan satsin mutta saattaisin löytää tilaa myös suppiksille...


Suppilovahverokeitto

4 dl suppilovahveroita
1 pieni sipuli
5 dl vettä
100 g Koskenlaskijaa
Öljyä
Pippuria
Suolaa

Pilko suppilovahverot ja sipuli. Kuullota sipulisilppua hetki öljyssä, lisää suppikset, mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele sieniä ja sipuleita pannulla, kunnes liika neste on haihtunut sienistä. Kippaa sienet kattilaan ja kaada päälle vesi (itse käytän vedenkeittimessä valmiiksi kuumennettua vettä). Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia, lisää Koskenlaskija ja anna kiehua vielä muutama minuutti sekoitellen. Surauta  keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella ja nauti!


Itse käytin tällä kertaa kylmäsavuporojuustoa, mikä toi keittoon oman makoisan arominsa. Sopii nimittäin hyvin yhteen suppilovahveroiden kanssa! Nautiskelin aterian ulkona, mummin villasukat jalassa. Ihana sää!

Suppissoppa