tiistai 28. huhtikuuta 2015

Kevätpuuhia pihalla

Pikkuhissuksiin kimalaiset heräilevät talvihorroksestaan ja pörräävät innoissaan aurinkoisella pihalla. Meilläkin on näkynyt jo pari lucorumia etsimässä pesäpaikkaa. Pitääkin muistaa rakennella hyönteishotellit valmiiksi ja pystyttää pihalle, kohta niitä muitakin pörisijöitä vipeltää pesänrakennuspuuhissa!

Myös Kirjavan kimalaisen kevätpuuhat etenevät täyttä höyryä kohti kesää. Niin paljon projekteja, niin vähän keskittymiskykyä yhteen asiaan - seurauksena piha on täynnä mullosta ja monttuja, puolivalmiita urakoita ja isoja oksakasoja. Mikäs sen parempaa!

Talven aikana on ollut aikaa hioa puutarhasuunnitelmia. Tein jopa muutaman luonnoksen ihan tietokoneella pihakuvien päälle ja vaikka olinkin niihin hyvin tyytyväinen, toteutus on näköjään jotain ihan muuta. Isot suuntalinjat on kuitenkin lyöty lukkoon jo kuukausia sitten. Etupihan tuoksuvatukko sai luvan antautua eeppisen ja tuskaisen taistelun päätteeksi. Jäämme odottamaan vastahyökkäystä, joka väistämättä on tulossa. Empire strikes back.

Tuoksuvatukoiden tilalle on tarkoitus istuttaa luumupuita. Oletin, että pengerryksen kärki on pelkkää kalliota ja yllätyin iloisesti huomatessani, että siinä onkin paksu multapatja. Ruohon alta paljastui kyllä kalliota mutta ei tasaisena pintana vaan hauskasti mutkitellen niin, että sinne tänne jäi istutustaskuja. Lopullinen (ehkä) suunnitelma onkin nyt se, että kaksi luumua asettuu kuistin eteen ja yksi pääsee toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Kaksi keltaista ruusua - Persian keltaruusu ja Matti Hesperia - pääsivät jo omiin kuoppiinsa yhdessä valko- ja sinivuokkojen ja erilaisten kevätliljojen kanssa. Matti sai viereensä myös jättipoimulehteä ja lisää kavereita lienee luvassa.


Myös etupihaa hallinnut vuorenkilpimatto joutui poistolistalle. Vuorenkilpien tilalle aloin rakentaa pengerrettyjä kukkapenkkejä jämätiilistä. Jotenkin sekin projekti lähti leviämään kuin vuohenputki - oli tarkoitus tehdä ihan vaan pari pengertä näin aluksi mutta loppujen lopuksi niitä tulee näköjään alkuvaiheessakin ainakin neljä - kunhan saan lisää tiiliä.


Urosmehiläinen totesi ensivilkaisun jälkeen "et vissiin käyttänyt vatupassia". No en. Ei se muuri sieltä sitten enää näy, kun kasvillisuus on vallannut sen. Alin penkki sai jo reunaansa tuoksukurjenpolvea ja piha on täynnä maahumalaa sekä suikeroalpia, erilaisia maksaruohoja suikertelee nytkin kalliolla ja lisää odottaa ruukuissa. Kimalaiskuningatarkin lupasi rönsyansikkaa ja rentoakankaalia, joten peittokasveista ei tule pula.

Ylin penkki on liljapenkki, siellä on tällä hetkellä marhanliljaa, kahta (tai kolmea, en tiedä mitä tuo oman pihan kasvatti on) erilaista päivänliljaa, yksinäinen ruskolilja sekä erilaisia värililjoja. Kevätväriä tuovat narsissit, scillat ja krookukset.

Alimmassa penkissä majailee tällä hetkellä kaksi erilaista särkynyttä sydäntä, sitä tuoksukurjenpolvea, jättisipuleita sekä kesäkulleroa. Takapihalla kukki syksyllä upea väriminttu kirkkaanpunaisin kukin ja yksi naapureista poikkesi esittäytymään sekä lupasi tuoda omasta penkistään keltaista nauhusta sekä punaista idänunikkoa, jotka todennäköisesti pääsevät penkin toiseen puoliskoon. Keskelle on jätettävä tilaa askelkiville, koska valitettavasti huoltotöitäkin joutunee tekemään.

Omassa pikkutornissaan asustelee japaninruusukvitteni rinnallaan ahomansikkaa ja valkoista sarviorvokkia. Pääsipä pari palloesikkoakin samaan torniin. Tarkoitus olisi pengertää alapuolelle oma torni vielä toisellekin ruusukvittenille, kahdelle jos on tilaa. Kurjenmiekkoja löytyy joka puolelta, joten ne saavat sitten vielä oman altaansa. Sen jälkeen ehkä voisi vähän hengähtää ja malttaa ainakin syksyyn ennen uusien istutusaltaiden rakentelua.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti