Kevätpuuhia pihalla

Pikkuhissuksiin kimalaiset heräilevät talvihorroksestaan ja pörräävät innoissaan aurinkoisella pihalla. Meilläkin on näkynyt jo pari lucorumia etsimässä pesäpaikkaa. Pitääkin muistaa rakennella hyönteishotellit valmiiksi ja pystyttää pihalle, kohta niitä muitakin pörisijöitä vipeltää pesänrakennuspuuhissa!

Myös Kirjavan kimalaisen kevätpuuhat etenevät täyttä höyryä kohti kesää. Niin paljon projekteja, niin vähän keskittymiskykyä yhteen asiaan - seurauksena piha on täynnä mullosta ja monttuja, puolivalmiita urakoita ja isoja oksakasoja. Mikäs sen parempaa!

Talven aikana on ollut aikaa hioa puutarhasuunnitelmia. Tein jopa muutaman luonnoksen ihan tietokoneella pihakuvien päälle ja vaikka olinkin niihin hyvin tyytyväinen, toteutus on näköjään jotain ihan muuta. Isot suuntalinjat on kuitenkin lyöty lukkoon jo kuukausia sitten. Etupihan tuoksuvatukko sai luvan antautua eeppisen ja tuskaisen taistelun päätteeksi. Jäämme odottamaan vastahyökkäystä, joka väistämättä on tulossa. Empire strikes back.

Tuoksuvatukoiden tilalle on tarkoitus istuttaa luumupuita. Oletin, että pengerryksen kärki on pelkkää kalliota ja yllätyin iloisesti huomatessani, että siinä onkin paksu multapatja. Ruohon alta paljastui kyllä kalliota mutta ei tasaisena pintana vaan hauskasti mutkitellen niin, että sinne tänne jäi istutustaskuja. Lopullinen (ehkä) suunnitelma onkin nyt se, että kaksi luumua asettuu kuistin eteen ja yksi pääsee toivottamaan vieraat tervetulleeksi. Kaksi keltaista ruusua - Persian keltaruusu ja Matti Hesperia - pääsivät jo omiin kuoppiinsa yhdessä valko- ja sinivuokkojen ja erilaisten kevätliljojen kanssa. Matti sai viereensä myös jättipoimulehteä ja lisää kavereita lienee luvassa.

Myös etupihaa hallinnut vuorenkilpimatto joutui poistolistalle. Vuorenkilpien tilalle aloin rakentaa pengerrettyjä kukkapenkkejä jämätiilistä. Jotenkin sekin projekti lähti leviämään kuin vuohenputki - oli tarkoitus tehdä ihan vaan pari pengertä näin aluksi mutta loppujen lopuksi niitä tulee näköjään alkuvaiheessakin ainakin neljä - kunhan saan lisää tiiliä.

Urosmehiläinen totesi ensivilkaisun jälkeen "et vissiin käyttänyt vatupassia". No en. Ei se muuri sieltä sitten enää näy, kun kasvillisuus on vallannut sen. Alin penkki sai jo reunaansa tuoksukurjenpolvea ja piha on täynnä maahumalaa sekä suikeroalpia, erilaisia maksaruohoja suikertelee nytkin kalliolla ja lisää odottaa ruukuissa. Kimalaiskuningatarkin lupasi rönsyansikkaa ja rentoakankaalia, joten peittokasveista ei tule pula.

Ylin penkki on liljapenkki, siellä on tällä hetkellä marhanliljaa, kahta (tai kolmea, en tiedä mitä tuo oman pihan kasvatti on) erilaista päivänliljaa, yksinäinen ruskolilja sekä erilaisia värililjoja. Kevätväriä tuovat narsissit, scillat ja krookukset.

Alimmassa penkissä majailee tällä hetkellä kaksi erilaista särkynyttä sydäntä, sitä tuoksukurjenpolvea, jättisipuleita sekä kesäkulleroa. Takapihalla kukki syksyllä upea väriminttu kirkkaanpunaisin kukin ja yksi naapureista poikkesi esittäytymään sekä lupasi tuoda omasta penkistään keltaista nauhusta sekä punaista idänunikkoa, jotka todennäköisesti pääsevät penkin toiseen puoliskoon. Keskelle on jätettävä tilaa askelkiville, koska valitettavasti huoltotöitäkin joutunee tekemään.

Omassa pikkutornissaan asustelee japaninruusukvitteni rinnallaan ahomansikkaa ja valkoista sarviorvokkia. Pääsipä pari palloesikkoakin samaan torniin. Tarkoitus olisi pengertää alapuolelle oma torni vielä toisellekin ruusukvittenille, kahdelle jos on tilaa. Kurjenmiekkoja löytyy joka puolelta, joten ne saavat sitten vielä oman altaansa. Sen jälkeen ehkä voisi vähän hengähtää ja malttaa ainakin syksyyn ennen uusien istutusaltaiden rakentelua.

Sisustussuunnitelmia vol.1 - Poikasen huone, part 2

Poikanen sai toivomansa vihreän viidakkohuoneen. Emme ole vielä päässeet eteenpäin sänkyprojektissa - tarkoituksena olisi siis rakentaa sänky, jonka alla olisi säilytystilaa tähän malliin, koska Poikasen huoneessa on muuten tila kortilla - mutta ilmeisesti retkimeininki lattialla ei käy nuoreen selkään sen kummemmin, kun Poikanen itse ei ole projektia kiirehtynyt.

Tässä kuitenkin muutama kuva tämänhetkisestä tilanteesta. Seinän väriksi valikoitui lopulta se Tikkurilan Wasabi, mitä suunniteltiinkin.

Seinät ja katto maalattu. Tässä vaiheessa jaksettiin vielä suojata kaikki huolellisesti.

Iso kirjoituspöytä, jotta sillä voisi rakennella vaikka Legoja. Tai... varastoida tavaraa, ihan miten vaan.

Hyllyt ovat perintöä edellisiltä asukkailta. Seinille lätkittiin ripustuskoukkuja vaatteita varten, vähän lisääkin voisi vielä olla. Patjan tilalle olisi tarkoitus joskus rakentaa se sänky.

Sisustussuunnittelua vol.4 - Vanhempien makuuhuone

Vanhempien makuuhuone

Onpahan vähän vierähtänyt aikaa viimeisimmästä päivityksestä! Mutta nyt jatketaan tarinaa. Alunperin oli tarkoitus remontoida ensiksi vanhempien makuuhuone ja nukkua siellä koko porukalla siihen asti, että lasten huoneet valmistuisivat. Arvata saattaa, että loppujen lopuksi meidän huoneemme sai uuden ulkoasun viimeisenä. Tai no, vessa oli kyllä se viimeinen mutta ei siellä asuta.. Eipä siinä, hyvä suunnittelu on kaiken a ja o ja nyt Kimalainen sai runsaasti aikaa pohtia pintoja.

Kimalainen on pienestä asti rakastanut tarinoita, joiden linnoissa ja kartanoissa on ollut Sininen kammari, Vihreä kammari, Ruusukammari jne. Oma värimaailma jokaisessa huoneessa, ihanaa! Vihreä ja sininen oli jo varattu lapsille ja olohuone/eteinen maalattiin vaalealla beessillä, joten se jätti jäljelle käytännössä sävyt keltaisesta punaiseen ja pinkistä violettiin. Urosmehiläisen ehdottama valkea joutui samantien jyrän alle, samoin harmaa. Urosmehiläinen ei puolestaan innostunut ajatuksesta asua appelsiinin sisällä eikä punainen budoaari oikein napannut kumpaakaan.

Kimalainen heitti ilmaan ajatuksen keltaisesta huoneesta ja Urosmehiläinen nauroi. Homma sovittu siis! Sopivaa sävyä lähdettiin metsästämään sillä ajatuksella, että se sopisi tähän K-raudankin myymään Camillen lintutapettiin. Ajatuksena oli, että oven taakse jäävä seinä tapetoitaisiin pieneksi yksityiskohdaksi ja koko muu huone maalattaisiin. Sävyksi valikoitui lopulta Tikkurilan Tunne väri -kartan sävy J302, Banaani. Sopivan lämmin olematta tunkkainen, riittävän raikas olematta kylmä.

Kattolamppu löytyi Kodin 1:sta.

Sopivan maalin löydyttyä totesimme, että haluamme sittenkin selkeämmän tapetin, joka tuo huoneeseen kontrastia. Päädyimme mustavalkoiseen, putkilokasveja kuvaavaan paperitapettiin. Ja kun lopulta olimme saaneet kaikki vanhat tapetit alas seiniltä, totesimme että meillähän on vielä jäljellä yksi kokonainen rulla samaa ruskeaa, yksiväristä tapettia, jota käytimme olohuoneessa. Niinpä huoneemme onkin nyt pääväreiltään kelta-ruskea ja loppujen lopuksi tapettikin päätyi ikkunaseinälle. Suunnittelu on kaiken a ja o, toteutus jotain aivan muuta. Punamusta sahalaitakuvio, parit habanerot ja kaktukset sekä lamppu-sombrero olisivat taanneet meille miellyttävät unet meksikolaisessa ravintolassa. Lopullinen sisustus muotoutui hieman erilaiseksi.

Urosmehiläinen toteutti valaistuksen: Yövalon virkaa toimittaa hyllyn alle liimattu lednauha. Kimalaiskuningatarelta lahjaksi saatu taulu odottaa vielä kehystä vierellään saman taidepuuhaamon savikulho.

Kalusteiden kanssa venkslattiin jokunen tovi, ennen kuin ne asettuivat paikoilleen.  Täti Mehiläisen taidonnäyte sen sijaan löysi paikkansa pianon päältä samantien.