maanantai 29. syyskuuta 2014

Kylttejä ja kiulukoita

En tiedä, onko sisustustavaran ostelu juuri ennen muuttoa kauhean järkevää mutta kivaa se ainakin on! Minun piti saada viime torstaina pari tuntia kulumaan, joten löysin itseni pitkästä aikaa Kuopion Korttelimuseosta. Sinne rakennetaan muuten juuri uutta hääaiheista näyttelyä, joka valmistunee ihan näinä päivinä mutta jos tahtoo ottaa kaiken ilon irti aiheesta, kannattaa odotella vielä pari viikkoa. Näyttelyn toinen puolikas avataan nimittäin Kuopion museossa 17.10., joten sen jälkeen voi pyhittää vaikka koko päivän vanhoille hääperinteille. Matkuksen kauppakeskuksessa on kuulemma esillä vanhoja hääkuvia 24.10. asti, eli sielläkin kannattaa pistäytyä.

Vaikka häänäyttely ei ollutkaan vielä täysin valmis, oli aiheeseen liittyviä opaskylttejä silti jo monessa tuvassa. Kiertelin katsomassa perusnäyttelyt mutta enimmäkseen jumitin pihalla keräilemässä ruusunmarjoja ja näpistämällä muutaman siemenkodan perennoista. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä - vanhemmilta omaksuttu harrastus tämäkin. Kun saaliiseen yhdistää Valkeisen rannalta poimitut siemenet ja kiulukat, saalis on jo melkoisen hyvä.

Mutta niin, se sisustustavara. Kuka voi vastustaa tällaista kylttiä??? Alkuperäinen kyltti on sijainnut Lapinlahden apteekissa mutta kuulemma vastaavia kylttejä on ollut ihan yleisesti julkisilla paikoilla, apteekkien lisäksi mm. rautatieasemilla. Sylkemiskiellon avulla on pyritty ehkäisemään tuberkuloosin leviämistä.
Tämä sopisi vaikka keittiöön - tai heti tuulikaapin seinälle huomioksi vierailijoille.

Kellotaulun ostin eurolla AmandaB:n Kuopion myymälästä. Arvelin ihan oikein, että esikoinen saattaisi tykästyä siihen ja se sopinee myös hänen suunnitelmiinsa sisustaa huone sinisävyiseksi. Pitää kuitenkin tehdä sille äänieristetty kotelo, ettei tikitys häiritse. Kaavailtiin varastorakennukseen verstasnurkkaa, siellä on sitten hyvä nikkaroida.


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Valmistautumista koitokseen


On niin paljon opittavaa!
Tästä se alkaa! Tai no, jos totta puhutaan niin alkoi jo ennen kuin oli nimiäkään paperissa tai edes kuntokartoitusta tehty. Olin jo ehtinyt selata lukuisia tapettimallistoja netistä läpi, hakea rautakaupasta paksun nipun sisämaalien värimalleja ja opiskella yksityiskohtaisesti, kuinka laminaatti asennetaan muovimaton päälle. Ai niin, ja ostaa kaksi ruusupensasta, pari perennaa, kasan kukkasipuleita sekä kompostorin. Kauppapäivän aattona Starkki järjesti sisustusillan ja pitihän sielläkin käydä. Nyt olen taas asteen verran viisaampi mitä pensseleihin ja maaliteloihin tulee, sillä kävin erittäin mielenkiintoisen keskustelun Sokevan edustajan kanssa. En tiennyt aiemmin, että Sokeva on perustettu tukemaan näkövammaisten työllistymistä ja että nykyäänkin sen omistaa Näkövammaisten keskusliitto ry. Kirjastoreissulta tarttui matkaan pino sisustus- ja remonttikirjoja ja lainasinpa verhoiluoppaankin kun ajattelin, että joskus pitäisi saada valmiiksi se nojatuoliprojekti, joka alkoi kuutisen vuotta sitten.

Askartelin paskartelin pikkukirjasen. :)
Askartelin meille (minulle) talokirjan kaikkea projektiin liittyvää varten. Tähän mennessä kirjassa on pensselivinkkien lisäksi huoneiden mittoja eiliseltä mittailukäynniltä, mutta tarkoitus olisi kirjata ylös kaikenlaisia ideoita, vinkkejä, yhteystietoja yms. Myös tapettimalleja, väriliuskoja, kasvien nimiä ja kaikkea sellaista kivaa voisi liittää sivuille, koska kirja olisi helppo ottaa kauppaankin mukaan sitten, kun lähdemme ostoksille.

Päällystin etukannen talon pohjapiirroksella ja liimasin päälle pari kuntokartoitusraportin luonnoksesta nipsaistua kuvaa. Sisäkannessa on myyntiesitteen tiedot talosta ja takakansi on päällystetty alueen asemakaavalla. Projektimme kohde on kolmen makuuhuoneen omakotitalo takkahuoneella ja puusaunalla - takkahuoneessa on kylläkin takan sijasta leivinuuni (jee!!!). Kokoa pytingillä on noin 120 neliötä, joten perheemme mahtunee sinne sangen kivuttomasti. Olen oikeasti yllättynyt siitä, että makuuhuoneetkin saatiin jaettua ilman riitoja, voi toki olla että lopullinen jako on sitten jotain ihan muuta. Seinäpinnat pitää uusata joka huoneesta ja parkettikin pitää varmasti jossain vaiheessa hioa, mutta mitään ei tarvitse tehdä asap ja kun sekä keittiö että pesutilat on remontoitu 2008, voimme tehdä remppaa pikkuhiljaa. Todennäköisesti teemme sen siis niin nopsaan kuin mahdollista, koska olen hätähousu.

Piha on ihana! Urosmehiläisemme suhtautuu siihen epäluuloisesti, etenkin etupihaan, koska ruohonleikkuu on kuulemma hankalaa sellaisella kallion jakamalla rinnetontilla. Takapiha on hänenkin mielestään ihan ok, koska siellä mahtuu potkimaan palloa ja ruohonleikkuun kannalta se on huomattavasti helpompi. Lupasin huolehtia etupihan ruohosta henkilökohtaisesti. Ja jos saan vapaat kädet pihan suhteen, siellä ei tule olemaan ruohikkoa. Vaan betonia! Oikeasti meinasin tehdä koko etupihasta kukkapenkin mutta siitä lisää myöhemmin. Takapihalla meillä kasvaa pari vanhaa omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta ja kasa vanhoja ja ränsistyneitä marjapensaita, jotka kuulemma tekevät syöntimarjat mutta luulen, että leikkaamalla ja lannoittamalla ne saadaan tuottamaan kyllä enemmänkin. Saa nähdä. Ne ostamani ruusut meinasin laittaa etupihalle ja haaveilen myös luumupuusta. Voi että, elämä tulee olemaan niin ihanaa ainakin koko ensi talven ajan, kun saan suunnitella kaikkea mahdollista pihalle eikä tarvitse toteuttaa vielä mitään!

Olen ihminen, siis bloggaan

Koska muut niin sitten minäkin... Ei kun oikeasti olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista, en vain ole keksinyt aihetta, joka olisi niin mielenkiintoinen tai pitkäkestoinen, että siitä kannattaisi blogata. Käsityöt ja piirustelut tuppaavat jäämään keskeneräisiksi ja keittiössäkään en nykyisin vietä niin paljon aikaa, että siitä riittäisi kirjoitettavaa. Ja vaikka omasta mielestäni olenkin totta kai säkenöivän älykäs keskustelija, tosielämässä antini yhteiskunnallisiin keskusteluihin tuppaa kaatumaan siihen, etten muista kuka teki, mitä teki enkä oikeastaan edes sitä, milloin. Sellaista jaksaisi lukea vain ankarasta myötähäpeän tunteesta nautintoa saava henkilö, joten jätän viiltävän tarkkanäköiset analyysit suosiolla pätevämpien käsiin.

Nyt löytyi kuitenkin aihe. Talo. Päätimme lopultakin siirtyä vuokra-asujien huolettomasta joukosta vastuullisten talonomistajien riveihin ja ostimme ensiasunnon. Missä lie ollaan majailtu sitten tähän asti... Nyt edessä aukeaa siis uusi ja ihmeellinen maailma ja siitä kyllä riittää kirjoitettavaa. Tarkoitus olisi purkaa tänne ajatuksia ja kokemuksia sekä itse asunnon remontoinnista ja sisustamisesta että pihan perusparannuksesta. Siinä sivussa mukaan saattaa lipsahtaa välillä kaikenlaista muutakin, mikä sattuu sopivasti mieltä askarruttamaan. Kertojan äänenä toimii perheen naispuolinen aikuinen, miespuoliselta tullee lähinnä soraääniä ja tuskastuneita huokauksia, kun luvatut oikeudet päättää (melko) vapaasti kaikesta mediaan ja äänentoistoon liittyvästä kaatuvat sisustusteknisiin ongelmiin. On yksi asia päättää kaapin paikka, täysin oma lukunsa päästä yksimielisyyteen siitä, minkä värinen kaappi se on, kuinka korkea se saa olla ja onko se ylipäätään kaappi vaiko ehkä sittenkin senkki.

Lempparikannu ja -kuppi, molemmat muistoja Lapinreissuilta.
Harkitsin sitäkin vaihtoehtoa, että pitäisin pelkkää henkilökohtaista päiväkirjaa mutta päädyin kuitenkin blogiin. Näin saatan ehkä saada hyväksi koettuja neuvoja ja vinkkejä siitä, missä kohden ei kannata yrittää mennä kannikat edellä koivuun. Koska en ole erityisen vahvasti tutustunut bloggaamiseen aiemmin, olen viettänyt muutaman rattoisan illan lueskelemalla netistä blogin perustamiseen liittyvää materiaalia. Wikikirjaston Viisautta blogin käyttöön ja Bloggaajat.com ovat olleet erityisen tutkailun alla ja totta kai olen tutustunut myös Bloggerin omaan materiaaliin. Tänään keitin ison kannullisen teetä ja ryhdyin harjoittelemaan käytännössä.Tässä on tulos, jännä nähdä paljonko ulkoasu vielä muuttuu ajan kuluessa. Päätin lähteä liikkeelle simppelillä systeemillä mutta voihan se olla, että jossain vaiheessa alan kaivata taustakuvaa ja muita krumeluureja.