Vaatehuoneesta varasto

Vaatehuone, tuo kodin tärkein tila, koska siellä vietetään joulu. Nyt on tehty sen verran perusteellinen joulusiivous tässä kyseisessä komerossa, että kyllä siellä kelpaakin juhlia. Päätimme (tai ainakin minä päätin) jo heti alussa, että vaatehuone muutetaan sisävarastoksi, koska käytännössä se muuttuu varastoksi joka tapauksessa, oli siellä vaatteita tai ei. Eipähän tarvitse nyt sitten miettiä, kuinka huoneen perällä olevan vaaterekin luokse pääsee, kun välissä on neljä matkalaukkua sekä laatikollinen kolme vuotta sitten pieneksi jääneitä lastenvaatteita.

Lähtötilanne oli, no, sanoisinko että aika kamala. Se on varmasti ollut aikanaan hieno, kun pinnat ovat hohtaneet uudesta maalista mutta nyt se oli synkkä pieni loukko. Isot, syvät hyllylevyt väijyivät seinällä ja lattiaa peitti epämääräinen muovimatto. Hyllyt olivat kyllä tukevat, ne oli lyöty pitkillä nauloilla kiinni seinään ja alin vielä varmuuden vuoksi kiinnitetty parilla ruuvilla naulojen lisäksi, joten rakennelma oli selvästi tehty kestämään. Termiitin tarmolla kävin kuitenkin sen kimppuun ja urosmehiläinen viimeisteli purkutyöt.

On uskomatonta, miten paljon maalitilkalla, parilla rullalla tapettia ja paketilla laminaattia saa aikaan. Vaatehuone koki melkoisen muodonmuutoksen. Maalasin katon ja oviseinän valkoisella Sirolla, tosin saa nähdä joutuuko seinään vetäisemään vielä kerroksen Remontti-Ässää tuomaan kestävyyttä. Äidin kanssa tasoittelimme loput seinät ja taiteilimme päälle tapetin. Takaseinä tapetoitiin Poikasen huoneen ylijäämätapetilla ja sivuseiniin liimattiin kotimaisen Sanduddin Jukka Rintala -malliston Lumilumme. Huone tarjosi hyvinkin napakan oppitunnin tapetoinnin erikoistilanteista. Urosmehiläinen taituroi lattialle laminaatin, ja viimeiset hyllyt kiinnitettiin sunnuntaina.

Materiaalit tulivat jälleen aika edullisiksi. Hyllylevyt löytyivät vanhastaan, samoin isompi korihyllykkö. Pienemmän saimme syksyllä, vaihdoimme sen vanhoihin lastenkirjoihin ja leluihin. Korihyllyjen päälle olisi tarkoitus vielä nikkaroida päällyslevyt vanhan tv-tason hyllyistä. Lumilumme oli alekorilöytö Kuopion Terrasta, 5 eur/rulla. Samasta paikasta ostettiin pyökinvärinen Selection clic -laminaatti, se oli tarjouksessa n. 5,70 euroa neliöltä. Paksuus on 7 mm ja kulutusluokka 31, pitäisi riittää hyvin varastossa. Myös muutama hyllynkannatin piti ostaa lisää mutta reilusti alle viidellä kympillä selvittiin.

Vaatehuonen ennen ja jälkeen remontin. Tavaroita ei ole kyllä vielä järjestetty mitenkään, ne piti vain nostaa pois Poikasen huoneesta, että lapset päättivät muuttamaan pois olohuoneen remontin tieltä.

Yllätyksiä

Talosta paljastuu remontin kuluessa aina vain uusia, riemastuttavia yllätyksiä. Niin kuin vaikkapa vaatehuoneen salalokero. Vaatehuoneen hyllyjä purkaessa löytyi vanerinen laatikko, joka meni seinästä läpi ja jonka sisällä oli voimapihdeillä katkaistu sähköjohto. Sähkömiehen mukaan kyseessä on todennäköisesti vanha saunan valon kotelo, sauna kun on siinä seinän toisella puolella. Johdossakaan ei kulje enää virtaa, joten uskalsimme hyvillä mielin sulkea kotelon ja jatkaa remonttia.

Vaatehuoneen rempan edetessä paljastui myös, että itse asiassa huoneen takaseinä on valeseinä, jonka takana on n. 10 cm tyhjää tilaa ja sen jälkeen salalokeroseinän välinen toinen seinä. Tämä kaikki paljastui seinässä olevasta reiästä, johon oli ripustettu pitkä verhokoukku. Itse seinää emme lähteneet purkamaan, vaikkei meillä olekaan käsitystä valeseinän merkityksestä.

Eteisestä löytyi salakaappi, kun urosmehiläinen huomasi, että eteisen supersankarikaapin yläpuolella on kiinni ruuvattu ovi. Se piti totta kai avata, mutta kaappi osoittautui suureksi pettymykseksemme tyhjäksi. Toisaalta ylimääräinen säilytystila on aina tervetullutta.

Poikasen makuuhuoneen katto julkisti salansa, kun aloin ihmetellä sitä pestessäni outoa, mustaa levyä. Kävi ilmi, että levy oli musta siksi, että se oli hiiltynyt. Ja itse asiassa hiiltyneitä kattolevyjä oli kolme ja ainakin kahdessa seinälevyssäkin oli hiiltyneitä kohtia. Ei ole mitään tietoa siitä, mikä levyjä on polttanut mutta oli se mitä tahansa, palo on rajoittunut oven viereen. Ja maalikerroksista päätellen kyseinen sattumus on tapahtunut ihan talon alkuaikoina (ellei sentään ole käytetty valmiiksi hiiltyneitä levyjä), joten emme ihmetelleet, kun edellisillä asukkailla ei ollut aavistustakaan koko asiasta.

Viimeisin salaisuus paljastui tänään, kun poistimme äidin kanssa olohuoneen seinän tapettikerrostumia. Kuva puhukoon puolestaan. Haluaisin kovasti tietää, kuka tai mikä Von Hauten mahtoi olla.

Level up!

Remontin myötä olen oppinut kyllä jo uskomattoman paljon uusia asioita. Tai pikemminkin: remontin myötä olen huomannut osaavani uskomattoman paljon asioita, joita en tiennyt osaavani. Sinänsä ihan yksinkertaisia juttuja; kuinka telalla maalataan, miten käytetään ruuvinväännintä, kuinka lämmönjakokeskus toimii, mutta ne ovat asioita, joita minun ei ole tarvinnut aiemmin miettiä. Esimerkiksi tuo ruuvinväännin: Tätä ennen olen käyttänyt kyseistä kapistusta rehellisesti sanottuna yhden käden sormilla laskettavan määrän. Ei ole ollut tarvetta, minun ruuvinvääntimeni on urosmehiläinen, joka on aina pyynnöstä tullut irrottamaan tai kiinnittämään hankalan ruuvin puolestani. Minun suhtautumiseni ruuvinvääntimeen on suunnilleen sama, kuin urosmehiläisellä pyykkikoneeseen: Kumpikin tiedämme, mihin sitä käytetään ja tarpeen vaatiessa osaamme kyllä operoida laitteella mutta mieluummin olemme jättäneet tehtävän kokeneemmalle.

Yksi urosmehiläisen (lukuisista) hyvistä puolista on kyky neuvoa ja opastaa ilman, että opastettava tuntee olonsa täysin toistaitoiseksi tumpeloksi. Niinpä lyhyen tehokurssin jälkeen osaan nyt itsekin tarttua ruuvinvääntimeen, valita sopivan kärjen rasiasta ja surauttaa ruuvit irti seinästä. Olenpa ruuvaillut pistorasioiden peitelevytkin sekä irti että takaisin paikalleen ihan itsekseni - asia, jota en todellakaan olisi vielä kuukausi sitten tehnyt. Muutama päivä sitten kävimme läpi aiheen "kuinka irroitetaan listanaulat seinästä pihtien avulla" ja heti remontin alussa sain perehdytyksen sorkkaraudan ja ruuvimeisselin saumattomaan yhteistyöhön. Lämmönjakokeskuksen käytön opettelin ihan itsekseni ja jossain vaiheessa taisin olla meidän perheessämme perehtynyt siihen parhaiten.

Urosmehiläisen lisäksi olen toki saanut oppia myös vanhemmiltani. Heillä on kuitenkin jo vuosikymmenten kokemus kaikenlaisesta rakentamiseen ja remontointiin liittyvästä, pihahommista puhumattakaan. Melkeinpä kerran päivässä tartun puhelimeen ja kilautan kotiin kysyäkseni, mille etäisyydelle ne rhodot pitikään istuttaa tai täytyykö trimmerin talvisäilytyksessä jotain erityisiä jippoja, jotka pitäisi tietää. Ellei sitten äiti ole jo täällä meillä auttamassa maalaus- tai pohjustushommissa. Tänäänkin putsasimme rännit, ensin vanhempieni luona ja sitten meillä. Samalla sain hyviä ohjeita siitä, millaisella verkolla saa oravat pysymään poissa kattovilloista.

Aina välillä pysähdyn hetkiseksi kesken toimieni ja hämmästelen sitä, miten minä osaan ihan itse! Tekemällä todellakin oppii. Jos tämä olisi tietokonepeli, olisi level uppia tullut jo monen monituista kertaa. Hahmosi on noussut seuraavalle tasolle. Sinulla on nyt käytössäsi seuraavat uudet esineet: remonttitasoite ja tasohiomakone.

Tavallinen päivä paratiisissa

Juuri, kun olin tapetoimassa vaatekaappeja, isäni ilmestyi yllättäen paikalle: "Kun nyt on niin kiva ilma niin ajattelin että sen teidän vaahteran voisi kaataa." Vuosi sitten olisin saattanut nähdä tässä jotain outoa. Tällä hetkellä se kuulostaa täysin luonnolliselta.

Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen iso runko oli saatu maahan, alkoi kyllä vähän hirvittää, että mitä me oikein olemme tekemässä. Jotenkin ison, hyvinvoivan puun kaataminen ei vain tunnu oikealle mutta olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemalla kaikkia hyviä puolia. Saamme pihaan lisää valoa ja tilaa eikä mongolianvaahtera hyökkää enää omenapuiden kimppuun.

Alunperinhän puu oli tarkoitus pistää kokonaan nurin mutta päädyimme lopulta jättämään yhden rungon pystyyn. Ensinnäkään emme olisi voineet kaataa sitä ilman köyttä (se olisi todennäköisesti kaatunut joko omenapuiden tai piha-aidan päälle) ja toisekseen se kasvaa kauniisti pystyssä ja latvus on hyvänmallinen, joten kaatamiselle ei ole tarvetta. Katsellaan nyt tässä tämä talvi, että mille se vaikuttaa ja kellistetään viimeinenkin runko ensi elokuussa samalla, kun leikataan omenapuut, jos se sitten kuitenkin pitää kaataa. Suunnittelemani päärynäpuut ja kasvatuslavat mahtuvat silti paikoilleen.

Tämän päivän työjärjestyksessä on seuraavana rännien putsaus. Ostin eilen jatkotikkaat ja äiti lupasi tulla tänään auttamaan. Linnulle pitää ehkä laittaa kylpyallas jonnekin muualle, tällä hetkellä ne käyvät uimassa rännissä. Vaikka pyrimmekin ottamaan myös pihan muut asukkaat huomioon puuhailuissamme, johonkin pitää vetää raja.

Ensimmäiset talvitunnelmat

Eilen aamulla herätessä maa oli valkoinen ja lisää lunta tuli taivaalta. Taputtelin itseäni selkään siitä hyvästä, että olin edellisenä päivänä istuttanut alppiruusut (kolme kappaletta) sekä viimeiset kukkasipulit (vähän enemmän), olkoonkin että säätiedotus lupasi taas lämpenevää tälle viikolle. Kun tulin evakkomajastamme kotiin, takapihaa peitti tasainen, valkea nietos ja etukuisti vaati rivakkaa harjausta (koska en löytänyt lapiota). Ehkä olisi pitänyt kantaa loputkin tavarat suojaan sisälle mutta eipä tullut edellisenä iltana vilkaistua säätiedotusta... Ei siellä ulkona siis ole mitään, mikä kärsisi varsinaisesti kastumisesta mutta silti.

Lintulaudan olin täyttänyt jo lauantaina ja eilen tuotiin tyttären kanssa vielä rasvapötkylä omaan telineeseensä. Melkoinen vilinä kävi omenapuiden luona ja tänään paikalle on löytänyt näköjään vieläkin enemmän porukkaa. Oravia oli eilen yksi, tänään jo kolme ja tali- sekä sinitiaisten lisäksi tarjoiluiden ympärillä pörrää nyt ainakin varpusia, punatulkkuja, harakoita ja viherpeippoja. Eilen saatoin nähdä keltasirkun tai sitten se oli viherpeippo, se oli pihan perällä ja lähti lipettiin sen verran nopeasti, etten ehtinyt nähdä muuta kuin että keltaista siinä oli eikä se ollut tintti. Pari tilheä hyppelehtii pihlajassa mustarastaan ja räksän kavereina ja käpytikkakin näyttäytyi. En muista, milloin olisin nähnyt samanlaista lajirunsautta yhdeltä istumalta viimeksi.

Oli tarkoitus vetäistä nyt syksyllä nurin takapihan mongolianvaahtera mutta alkaa epäilyttää, onko se eläimille liian iso katastrofi. Toisaalta tuossa vieressä kasvaa kuitenkin sekä marjapensaita että kirsikkapuita, jotka tarjoavat suojaa eikä takakuistin humalaköynnökseenkään ole pitkä matka. Senkin meinasin kiskoa alas jo nyt syksyllä mutta luovuin suunnitelmasta, kun neitokaisen kanssa huomasimme eilen, että orava on tehnyt pesänsä sinne köynnökseen katonrajaan (ja sisusti sitä vimmatusti meidän kattoeristeillämme). Eläimet ennen muuta, olkoonkin että rännit aion putsata siitä huolimatta, että linnut käyvät niissä näköjään kylpemässä.

Huomaa punaiset pihlajanmarjasilmät
Halloweenin kunniaksi!