Eläimellinen viikonloppu

Vietimme viikonlopun mökillä nautiskellen syksyisestä säästä. Kun lauantai-aamuna heräsimme, järveä peitti paksu, harmaa sumu eikä vastarantaa nähnyt. Hyvä, jos oman rannan erotti mökin kuistilta. Oli melkoinen kokemus kuunnella näkymättömien hanhiaurojen ylilentoa ja kun hanhien hiljainen jono lipui sumussa mökkirannan ohi, siinä oli jotain taianomaista. Sunnuntai-aamuna oli kirkasta, joten pääsimme todistamaan myös näköaistin avulla syysmuuttoa. Parhaimmillaan näimme yhtä aikaa viisi eri hanhiauraa, joissa suurimmassa oli varmasti satoja lintuja.

Viikonlopun ehdottomasti hienoin kokemus oli kuitenkin se, kun lauantain sieniretkellä metsästä ryskäsi esiin hirviemä kahden vasan kanssa. Tuijottelimme toisiamme silmiin hetken aikaa, kunnes hirvet kääntyivät kannoillaan ja juoksivat takaisin sinne, mistä tulivatkin. Näin vielä yhden hirven sunnuntaina, kun olin poimimassa kanttarellejä mutta se meni pysähtymättä ohi.

Käväisimme myös katsomassa lasten kesäkaneja, jotka ovat talvihoidossa vanhalla tallilla. Tarkoituksenamme olisi rakentaa pihaamme talviasuttava häkkiaitaus kaneille mutta tälle talvelle se ei vielä ehdi. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa kaksi tyttökania mutta tyttö ja poikahan sieltä tuli, joten ne ovat elelleet omissa häkeissään. Tallilla saimme kuulla, että eräänä aamuna puput olivat löytyneet samasta pilttuusta, joten iloinen perhetapahtuma lienee odotettavissa lähitulevaisuudessa. Ehkäpä Söpö-poika voisi vierailla eläinlääkärillä.

Tyttökani Kuu on hieman arka eikä antanut ottaa syliin, joten emme päässeet kokeilemaan, johtuiko selvä pyöristyminen tiineydestä vai jostain muusta. Aika näyttää.