Kalustehuoltoa

Tulipa mieleen, että meinasin jo aiemmin kirjoittaa muutaman sanan pihakalusteista. Lähinnä siitä, miten ihmeellisesti hoitotoimenpiteet muuttavat niiden ulkonäköä! Tunnustan olevani aika laiska näiden huoltotoimien kanssa, sen sijaan että öljyäisin pihakalusteet joka vuosi, teen sen ehkä kerran 3-5 vuoteen. Enkä ole koskaan tainnut hioa noita kunnolla ennen öljyämistä, kunhan vähän pyyhkäissyt pintaa.

Tänä vuonna sain jonkun ihmeellisen tarmonpuuskan ja päätin hoitaa kalusteemme - ne kaksi - ihan viimeisen päälle oppikirjan mukaan. Koin, että näin tulevana talonomistajana minun on aika heittää hyvästit vallattoman vuokralaisen roolille ja ottaa vastuu niin talosta kuin tavaroistakin. Koska syksy helli meitä lämpöisellä poutasäällä, kipaisin Starkkiin ja ostin purkin Teknoksen ruskeaa Woodex puuöljyä sekä ihan omat siveltimet kalusteöljylle. Hiomapapereita löytyi omastakin takaa (karkeudet 80-150) ja niinpä eräänä kauniina päivänä hyökkäsin kalusteiden kimppuun. Yksi päivä meni hioessa ja pestessä ja öljyäminen vei kaksi päivää, koska käsittelin kalusteet kahdesti ja halusin antaa entisen öljyn imeytyä rauhassa. En tiedä, olisiko se tarvinnut niin paljon aikaa mutta ei vara venettä ja sitä rataa... Lopputulos ainakin on upea!

Kalusteet ennen...                                                                           ... ja jälkeen öljykäsittelyn.

Vähän harmittaa, ettei tullut otettua varsinaista "ennen"-kuvaa - tuo ylläoleva on napsaistu sen jälkeen, kun olin jo hionut kalusteet. Pöytä muuttui ruskeaksi jo pelkällä hiomisella, jatkuva oleskelu ulkoilmassa oli harmaannuttanut pinnan ihan kelohongan väriseksi. Arkku on uudempi eikä sen muodonmuutos ollut niin silmiinpistävä mutta esikoisen kommentti oli silti "ihan kuin kaupasta ostettu". Ei mennyt vaivannäkö hukkaan.

Pation puulaatat näyttävät nyt kyllä aika surkeilta, pitää varmaan käsitellä nekin, kun muuton yhteydessä joudutaan joka tapauksessa ottamaan ne ylös. Alustava tarkoitus olisi tehdä niistä pihavajaan lattia, joten käsittelyllä ei ole mikään kiire, koska emme kuitenkaan tarvitse niitä ennen ensi kevättä. Mummolan varastossa on myös kuulemma pari meidän vanhaa puutarhatuoliamme, joten ehkäpä varaan keväälle aikaa sekä tuolien että laattojen huoltoon. Se on yllättävänkin terapeuttista puuhaa paitsi silloin, kun tajuaa, että on hionut kalusteet ilman hanskoja ja kädet ovat siloiset kuin ahvenen selkäevä.