Sisustussuunnitelmia vol.3 - Neitosen huone

Neitosen huone

Viime viikolla jäikin blogin päivittäminen välistä, kun puuhasin niin innokkaasti neitosen huoneen parissa. Siinä missä poikasen suunnitelmat vaihtelivat mustavihreästä punaharmaan kautta keltamustaan ja sinivalkoiseen, neitonen on pysytellyt määrätietoisesti lempivärissään sinisessä.

Nuorella neidolla on hyvin vahvat näkemykset siitä, mitä hän tahtoo, eikä äidillä ole ollut muuta tekemistä kuin toimia neuvonantajana (ja toteuttajana). Neitonen pohdiskeli ja pyöritteli erilaisia vaihtoehtoja ja päätyi siihen, että koko huone maalataan. Aluksi kyllä mietittiin tapettivaihtoehtojakin, esim. Pip Studion vaaleansininen Early Bird miellytti molempien silmää ja Chinese Rosekin oli hetken harkinnassa mutta lopulta niistä luovuttiin.

Kun pikkuveli halusi viidakon, neitonen keksi idean "vesimaailmasta". Sininen katto valkoisilla poutapilvillä ja siniseksi maalatut seinät, joissa uiskentelee kaloja yms. Jalostettiin yhdessä ideaa ja ehdotin, että myös seinien yläosan voisi maalata taivaaksi katon lisäksi, alaosasta sitten tummempi vesi ja siihen välille kuohuvia aaltoja. Neitonen pohdiskeli, löytyisikö jostain kiva majakka-seinätarra. No löytyisihän niitä, esim. Etsyn kautta. Samoin samalta sivustolta löytyy paljon erilaisia kaloja, jos ei huvita alkaa itse maalailemaan (eli taidot eivät riitä). Varmaan kotimaisiakin toimittajia löytyisi, pitää paneutua aiheeseen paremmalla ajalla. Aalloille maalasin neitosen toiveesta kaksi valasta ja sabluunan avulla runsaasti purjeveneitä kiitämään ympäri huonetta.

Huoneen kahden vaatekaapin hyllyt olivat hyvässä kunnossa, joten niitä ei lähdetty uusimaan, maalattiin vain uudestaan. Ripustuskaapin takaosa myös tapetoitiin, koska tapetointi on kivaa (ja sitä paitsi se tapetti oli ihana eikä sitä voinut jättää alekoriin). Meillä on kuusi ehjää palapeiliä, jotka pelastin edellisen kodin roskakatoksesta ja niitä meinasin hyödyntää neitosen huoneessa. Yksi mahdollisuus on laittaa peilit vaatekaappien oviin, tosin huoneen ovi aukeaa sisäänpäin ja kahva saattaisi kyllä kolauttaa peilin säröille, joten sijoittelua pitää miettiä.

Seinät ennen maalausta...

... ja maalauksen jälkeen.

Hauska huomio remonttia tehdessä oli muuten se, että meillä ja yhdellä edeltävistä omistajista on harvinaisen samanlainen värimaku! Eteisen ja olohuoneen tapettien alta paljastui lähes samanvärinen seinä, kuin valitsemamme maali ja myös neitosen huone on ollut aiemmin sininen. Samalla totesimme, että kuten poikasen huoneessa, myös neitosella on seinälevy oven yläpuolelta täysin hiiltynyt ja muutenkin ovensuun lähellä on hiiltyneitä kohtia levyissä. Joko talossa on käytetty jo rakennusvaiheessa hiiltynyttä levyä tai sitten tällä on jotain tekemistä sen seikan kanssa, että eteisen parketti on uusittu... Olisi mielenkiintoista tietää.

Vaatehuoneesta varasto

Vaatehuone, tuo kodin tärkein tila, koska siellä vietetään joulu. Nyt on tehty sen verran perusteellinen joulusiivous tässä kyseisessä komerossa, että kyllä siellä kelpaakin juhlia. Päätimme (tai ainakin minä päätin) jo heti alussa, että vaatehuone muutetaan sisävarastoksi, koska käytännössä se muuttuu varastoksi joka tapauksessa, oli siellä vaatteita tai ei. Eipähän tarvitse nyt sitten miettiä, kuinka huoneen perällä olevan vaaterekin luokse pääsee, kun välissä on neljä matkalaukkua sekä laatikollinen kolme vuotta sitten pieneksi jääneitä lastenvaatteita.

Lähtötilanne oli, no, sanoisinko että aika kamala. Se on varmasti ollut aikanaan hieno, kun pinnat ovat hohtaneet uudesta maalista mutta nyt se oli synkkä pieni loukko. Isot, syvät hyllylevyt väijyivät seinällä ja lattiaa peitti epämääräinen muovimatto. Hyllyt olivat kyllä tukevat, ne oli lyöty pitkillä nauloilla kiinni seinään ja alin vielä varmuuden vuoksi kiinnitetty parilla ruuvilla naulojen lisäksi, joten rakennelma oli selvästi tehty kestämään. Termiitin tarmolla kävin kuitenkin sen kimppuun ja urosmehiläinen viimeisteli purkutyöt.

On uskomatonta, miten paljon maalitilkalla, parilla rullalla tapettia ja paketilla laminaattia saa aikaan. Vaatehuone koki melkoisen muodonmuutoksen. Maalasin katon ja oviseinän valkoisella Sirolla, tosin saa nähdä joutuuko seinään vetäisemään vielä kerroksen Remontti-Ässää tuomaan kestävyyttä. Äidin kanssa tasoittelimme loput seinät ja taiteilimme päälle tapetin. Takaseinä tapetoitiin Poikasen huoneen ylijäämätapetilla ja sivuseiniin liimattiin kotimaisen Sanduddin Jukka Rintala -malliston Lumilumme. Huone tarjosi hyvinkin napakan oppitunnin tapetoinnin erikoistilanteista. Urosmehiläinen taituroi lattialle laminaatin, ja viimeiset hyllyt kiinnitettiin sunnuntaina.

Materiaalit tulivat jälleen aika edullisiksi. Hyllylevyt löytyivät vanhastaan, samoin isompi korihyllykkö. Pienemmän saimme syksyllä, vaihdoimme sen vanhoihin lastenkirjoihin ja leluihin. Korihyllyjen päälle olisi tarkoitus vielä nikkaroida päällyslevyt vanhan tv-tason hyllyistä. Lumilumme oli alekorilöytö Kuopion Terrasta, 5 eur/rulla. Samasta paikasta ostettiin pyökinvärinen Selection clic -laminaatti, se oli tarjouksessa n. 5,70 euroa neliöltä. Paksuus on 7 mm ja kulutusluokka 31, pitäisi riittää hyvin varastossa. Myös muutama hyllynkannatin piti ostaa lisää mutta reilusti alle viidellä kympillä selvittiin.

Vaatehuonen ennen ja jälkeen remontin. Tavaroita ei ole kyllä vielä järjestetty mitenkään, ne piti vain nostaa pois Poikasen huoneesta, että lapset päättivät muuttamaan pois olohuoneen remontin tieltä.

Yllätyksiä

Talosta paljastuu remontin kuluessa aina vain uusia, riemastuttavia yllätyksiä. Niin kuin vaikkapa vaatehuoneen salalokero. Vaatehuoneen hyllyjä purkaessa löytyi vanerinen laatikko, joka meni seinästä läpi ja jonka sisällä oli voimapihdeillä katkaistu sähköjohto. Sähkömiehen mukaan kyseessä on todennäköisesti vanha saunan valon kotelo, sauna kun on siinä seinän toisella puolella. Johdossakaan ei kulje enää virtaa, joten uskalsimme hyvillä mielin sulkea kotelon ja jatkaa remonttia.

Vaatehuoneen rempan edetessä paljastui myös, että itse asiassa huoneen takaseinä on valeseinä, jonka takana on n. 10 cm tyhjää tilaa ja sen jälkeen salalokeroseinän välinen toinen seinä. Tämä kaikki paljastui seinässä olevasta reiästä, johon oli ripustettu pitkä verhokoukku. Itse seinää emme lähteneet purkamaan, vaikkei meillä olekaan käsitystä valeseinän merkityksestä.

Eteisestä löytyi salakaappi, kun urosmehiläinen huomasi, että eteisen supersankarikaapin yläpuolella on kiinni ruuvattu ovi. Se piti totta kai avata, mutta kaappi osoittautui suureksi pettymykseksemme tyhjäksi. Toisaalta ylimääräinen säilytystila on aina tervetullutta.

Poikasen makuuhuoneen katto julkisti salansa, kun aloin ihmetellä sitä pestessäni outoa, mustaa levyä. Kävi ilmi, että levy oli musta siksi, että se oli hiiltynyt. Ja itse asiassa hiiltyneitä kattolevyjä oli kolme ja ainakin kahdessa seinälevyssäkin oli hiiltyneitä kohtia. Ei ole mitään tietoa siitä, mikä levyjä on polttanut mutta oli se mitä tahansa, palo on rajoittunut oven viereen. Ja maalikerroksista päätellen kyseinen sattumus on tapahtunut ihan talon alkuaikoina (ellei sentään ole käytetty valmiiksi hiiltyneitä levyjä), joten emme ihmetelleet, kun edellisillä asukkailla ei ollut aavistustakaan koko asiasta.

Viimeisin salaisuus paljastui tänään, kun poistimme äidin kanssa olohuoneen seinän tapettikerrostumia. Kuva puhukoon puolestaan. Haluaisin kovasti tietää, kuka tai mikä Von Hauten mahtoi olla.

Level up!

Remontin myötä olen oppinut kyllä jo uskomattoman paljon uusia asioita. Tai pikemminkin: remontin myötä olen huomannut osaavani uskomattoman paljon asioita, joita en tiennyt osaavani. Sinänsä ihan yksinkertaisia juttuja; kuinka telalla maalataan, miten käytetään ruuvinväännintä, kuinka lämmönjakokeskus toimii, mutta ne ovat asioita, joita minun ei ole tarvinnut aiemmin miettiä. Esimerkiksi tuo ruuvinväännin: Tätä ennen olen käyttänyt kyseistä kapistusta rehellisesti sanottuna yhden käden sormilla laskettavan määrän. Ei ole ollut tarvetta, minun ruuvinvääntimeni on urosmehiläinen, joka on aina pyynnöstä tullut irrottamaan tai kiinnittämään hankalan ruuvin puolestani. Minun suhtautumiseni ruuvinvääntimeen on suunnilleen sama, kuin urosmehiläisellä pyykkikoneeseen: Kumpikin tiedämme, mihin sitä käytetään ja tarpeen vaatiessa osaamme kyllä operoida laitteella mutta mieluummin olemme jättäneet tehtävän kokeneemmalle.

Yksi urosmehiläisen (lukuisista) hyvistä puolista on kyky neuvoa ja opastaa ilman, että opastettava tuntee olonsa täysin toistaitoiseksi tumpeloksi. Niinpä lyhyen tehokurssin jälkeen osaan nyt itsekin tarttua ruuvinvääntimeen, valita sopivan kärjen rasiasta ja surauttaa ruuvit irti seinästä. Olenpa ruuvaillut pistorasioiden peitelevytkin sekä irti että takaisin paikalleen ihan itsekseni - asia, jota en todellakaan olisi vielä kuukausi sitten tehnyt. Muutama päivä sitten kävimme läpi aiheen "kuinka irroitetaan listanaulat seinästä pihtien avulla" ja heti remontin alussa sain perehdytyksen sorkkaraudan ja ruuvimeisselin saumattomaan yhteistyöhön. Lämmönjakokeskuksen käytön opettelin ihan itsekseni ja jossain vaiheessa taisin olla meidän perheessämme perehtynyt siihen parhaiten.

Urosmehiläisen lisäksi olen toki saanut oppia myös vanhemmiltani. Heillä on kuitenkin jo vuosikymmenten kokemus kaikenlaisesta rakentamiseen ja remontointiin liittyvästä, pihahommista puhumattakaan. Melkeinpä kerran päivässä tartun puhelimeen ja kilautan kotiin kysyäkseni, mille etäisyydelle ne rhodot pitikään istuttaa tai täytyykö trimmerin talvisäilytyksessä jotain erityisiä jippoja, jotka pitäisi tietää. Ellei sitten äiti ole jo täällä meillä auttamassa maalaus- tai pohjustushommissa. Tänäänkin putsasimme rännit, ensin vanhempieni luona ja sitten meillä. Samalla sain hyviä ohjeita siitä, millaisella verkolla saa oravat pysymään poissa kattovilloista.

Aina välillä pysähdyn hetkiseksi kesken toimieni ja hämmästelen sitä, miten minä osaan ihan itse! Tekemällä todellakin oppii. Jos tämä olisi tietokonepeli, olisi level uppia tullut jo monen monituista kertaa. Hahmosi on noussut seuraavalle tasolle. Sinulla on nyt käytössäsi seuraavat uudet esineet: remonttitasoite ja tasohiomakone.

Tavallinen päivä paratiisissa

Juuri, kun olin tapetoimassa vaatekaappeja, isäni ilmestyi yllättäen paikalle: "Kun nyt on niin kiva ilma niin ajattelin että sen teidän vaahteran voisi kaataa." Vuosi sitten olisin saattanut nähdä tässä jotain outoa. Tällä hetkellä se kuulostaa täysin luonnolliselta.

Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen iso runko oli saatu maahan, alkoi kyllä vähän hirvittää, että mitä me oikein olemme tekemässä. Jotenkin ison, hyvinvoivan puun kaataminen ei vain tunnu oikealle mutta olen yrittänyt tsempata itseäni ajattelemalla kaikkia hyviä puolia. Saamme pihaan lisää valoa ja tilaa eikä mongolianvaahtera hyökkää enää omenapuiden kimppuun.

Alunperinhän puu oli tarkoitus pistää kokonaan nurin mutta päädyimme lopulta jättämään yhden rungon pystyyn. Ensinnäkään emme olisi voineet kaataa sitä ilman köyttä (se olisi todennäköisesti kaatunut joko omenapuiden tai piha-aidan päälle) ja toisekseen se kasvaa kauniisti pystyssä ja latvus on hyvänmallinen, joten kaatamiselle ei ole tarvetta. Katsellaan nyt tässä tämä talvi, että mille se vaikuttaa ja kellistetään viimeinenkin runko ensi elokuussa samalla, kun leikataan omenapuut, jos se sitten kuitenkin pitää kaataa. Suunnittelemani päärynäpuut ja kasvatuslavat mahtuvat silti paikoilleen.

Tämän päivän työjärjestyksessä on seuraavana rännien putsaus. Ostin eilen jatkotikkaat ja äiti lupasi tulla tänään auttamaan. Linnulle pitää ehkä laittaa kylpyallas jonnekin muualle, tällä hetkellä ne käyvät uimassa rännissä. Vaikka pyrimmekin ottamaan myös pihan muut asukkaat huomioon puuhailuissamme, johonkin pitää vetää raja.

Ensimmäiset talvitunnelmat

Eilen aamulla herätessä maa oli valkoinen ja lisää lunta tuli taivaalta. Taputtelin itseäni selkään siitä hyvästä, että olin edellisenä päivänä istuttanut alppiruusut (kolme kappaletta) sekä viimeiset kukkasipulit (vähän enemmän), olkoonkin että säätiedotus lupasi taas lämpenevää tälle viikolle. Kun tulin evakkomajastamme kotiin, takapihaa peitti tasainen, valkea nietos ja etukuisti vaati rivakkaa harjausta (koska en löytänyt lapiota). Ehkä olisi pitänyt kantaa loputkin tavarat suojaan sisälle mutta eipä tullut edellisenä iltana vilkaistua säätiedotusta... Ei siellä ulkona siis ole mitään, mikä kärsisi varsinaisesti kastumisesta mutta silti.

Lintulaudan olin täyttänyt jo lauantaina ja eilen tuotiin tyttären kanssa vielä rasvapötkylä omaan telineeseensä. Melkoinen vilinä kävi omenapuiden luona ja tänään paikalle on löytänyt näköjään vieläkin enemmän porukkaa. Oravia oli eilen yksi, tänään jo kolme ja tali- sekä sinitiaisten lisäksi tarjoiluiden ympärillä pörrää nyt ainakin varpusia, punatulkkuja, harakoita ja viherpeippoja. Eilen saatoin nähdä keltasirkun tai sitten se oli viherpeippo, se oli pihan perällä ja lähti lipettiin sen verran nopeasti, etten ehtinyt nähdä muuta kuin että keltaista siinä oli eikä se ollut tintti. Pari tilheä hyppelehtii pihlajassa mustarastaan ja räksän kavereina ja käpytikkakin näyttäytyi. En muista, milloin olisin nähnyt samanlaista lajirunsautta yhdeltä istumalta viimeksi.

Oli tarkoitus vetäistä nyt syksyllä nurin takapihan mongolianvaahtera mutta alkaa epäilyttää, onko se eläimille liian iso katastrofi. Toisaalta tuossa vieressä kasvaa kuitenkin sekä marjapensaita että kirsikkapuita, jotka tarjoavat suojaa eikä takakuistin humalaköynnökseenkään ole pitkä matka. Senkin meinasin kiskoa alas jo nyt syksyllä mutta luovuin suunnitelmasta, kun neitokaisen kanssa huomasimme eilen, että orava on tehnyt pesänsä sinne köynnökseen katonrajaan (ja sisusti sitä vimmatusti meidän kattoeristeillämme). Eläimet ennen muuta, olkoonkin että rännit aion putsata siitä huolimatta, että linnut käyvät niissä näköjään kylpemässä.

Huomaa punaiset pihlajanmarjasilmät
Halloweenin kunniaksi!

Fiilikset katossa

Paneelikatto. Paneelikatto kanelipatto paveli kaveli puuuuuuh. Kaksitoista tuntia puurtamista, mutta nyt eteisen, olohuoneen ja keittiön megaprojekti on valmis. Maalattiin katto. Paneelikatosta puhuttiin mutta oikeastaan se on lautakatto, se semmoinen, laudat niin kuin kahdessa rivissä, rakoja jää väliin. Pää ei toimi, joten en muista nimeä. Paneelit vaan mielessä. Toissailtana aloitettiin, pesin katon - 50-60 neliötä - kauttaaltaan ja hyvissä ajoin puoliltaöin olin valmis. Jälkikasvu oli tohkeissaan, ikiomasta äidistä kuoriutui hullu professori siinä silmien edessä. Labratakki päällä onnistuu mikä vaan.

Eilen päästiin aloittamaan maalaus. Lauantaisen täsmäiskun (oltiin kaupassa 14:52 ja tavaroiden kanssa ulkona tasan kolmelta, jolloin Starkki sulkeutui) jälkeen meillä oli kaikki tarpeellinen kasassa, ihmeellistä! Maaliksi valikoitui suunnitelmien mukaan Tikkurilan Paneelikatto Valkoinen. Koska kumpikaan meistä ei ole varsinaisesti kokenut pensselisetä, aloitimme varovaisen rempseästi olohuoneesta. Kyllä ihmisen pitää itseensä luottaa. Ja pienoismalleja ollaan maalattu molemmat.

Olohuoneen katto puolivälissä urakkaa, ero on aika selkeä.

Ennen käsittelyä: ei ole niin justiinsa ollut, jos ei ruiskulla maalatessa väri olekaan mennyt ihan joka rakoon... onneksi pätevä myyjä osasi suositteli pensseleitä, joilla sai lautojen lisäksi raotkin näpsäkästi maalattua.

Urosmehiläinen huolehti olohuoneen isosta pinnasta, minä pörräsin pitkin laipioita ja nurkkia tarkkuusmaalaamassa ja otin sen jälkeen keittiön haltuuni. Ilta joutui yllättävän nopsaan eikä ehditty eteiseen, joten kävin tänään sutimassa sen paraatikuntoon. Onneksi entinen maalipinta oli sen verran hyvä, että yksi kerros riitti. Kyllähän tuota kattoa olisi pitänyt hioa ja tasoitella vähän sieltä ja täältä mutta tehdään se sitten seuraavalla kerralla... Nyt on sentään lautojen väliset raot maalattu joka kohdasta huolellisesti, mikä muuttaa jännittävällä tavalla katon luonnetta. Tällä kertaa ei edes olisi aikaa maalata toista kierrosta, sillä huomenna tulee parketinhioja katsomaan, tuleeko lattiaan reikiä, jos sitä yrittää kunnostaa. Kyseinen mies kävi jo vaihtamassa pariin kohtaan mosaiikit ja totesi samalla, että ainakin ruokailutilassa parketti on hiottu paikoin olemattoman ohueksi. Jos se hajoaa käsiin, meidän pieni pintaremppamme taitaa laajentua lattioiden uusimiseen.

Tässä kirjoitellessa vetäisin nassuuni lautasellisen tortellineja, joten ajatus alkaa taas vähän paremmin juosta. Aamulla menen maalaamaan uusintakierroksen neitosen huoneen kattoon, äsken tulin kotiin ensimmäisen kierroksen jälkeen. Siihen meni n. neljä tuntia, elän toivossa että huominen on nopeampi rykäys.

Sisustussuunnitelmia vol. 2 – Olohuone ja eteinen

Olohuone, eteinen ja ruokailutila

Olohuone, eteinen ja ruokailutila muodostavat yhdessä kokonaisuuden, joten alusta asti oli selvää, että värityksen on oltava yhteensopiva. Itse halusin vaaleat, valoisat sävyt kun taas urosmehiläinen olisi kaivannut ainakin olohuoneeseen tummia sävyjä kotiteatterihaaveiden takia. Sovittiin, että olohuoneen pikkuseinästä tulee tummempi, jolloin se estää sivuheijastuksia ja toisella puolella onkin ikkunat, joten maalivalintaa tärkeämpiä ovat verhot.

Sävyjen hienosäädössäkin olimme hieman eri linjoilla; mies olisi halunnut viileämpiä, tyylikkäitä valkoisen sekä harmaan sävyjä ja minä taas kannatin lämpimämpää, ruskeaan ja keltaiseen taittavaa sävykarttaa. Yhteisymmärykseen päästiin, kun bongasimme K-Raudan alekorista satsin Grandecon Auroraa, jossa on vaalealla pohjalla vaaleanruskea oksakuvio. Tapetti miellytti molempien silmää ja vaikka sitä ei ollut jäljellä enää kuin yksi avaamaton ja yksi avattu rulla, ne riittävät juuri sopivasti eteiskäytävän takanurkkaan, johon olen suunnitellut ompelupistettä. Lisäksi kinusimme kaupanpäälle yksinäisen pätkän samaa tapettia harmaanviolettina, sillä saimme heti sen nähtyämme idean tehdä sisustustaulun toisaalle eteiseen.

Kun tapetti löytyi, sopivat maalisävyt olikin helppo valita. Kuopion K-Raudalla on erinomainen apuväline, nimittäin valotunneli jossa voi nappia painamalla vaihtaa valaistuksen sävyä hämärästä tunnelmavalaistuksesta kirkkaaseen päivänvaloon. Käytiin vielä paperilappujen kanssa pyörähtämässä uudessa kodissa ja hyvältä näytti. Pääväri on siis näillä näkymin Tikkurilan G467 Herkkusieni ja keittiönvastainen seinä maalataan sävyllä H466 Angora. Tosin Terrassa oli aika kivaa, tummanruskeaa tapettiakin, joten on ihan täysin mahdollista, että suunnitelmat ehtivät vielä muuttua. Joskus epäilen, että saatan käydä vähän tuulella...

Katto ja ikkunanpuitteet maalataan myös. Selvittelin maalivaihtoehtoja ja lopulta päädyttiin katon osalta Tikkurilan Paneelikattomaaliin. Se on kyllä pirun kallista mutta pätevämmät tahot arvelivat, että maksaa itsensä takaisin levittyvyyden ja peittävyyden kautta. Sitä siis. Saa nähdä, onko virhe aloittaa remppahommat ehkä siitä suuritöisimmästä (ja viheliäisimmästä?) urakasta eli 50-60 neliön paneelikatosta mutta pakkohan sekin on läpi käydä. Urosmehiläinen totesi epätoivoisena "Siinä on ihan hirveästi hommaa" mutta jos jätetään katto maalaamatta, se hyppää silmille sitten, kun lattia ja seinät kimaltelevat uudessa loistossaan.

Muuttotunnelmia

Miksi tätä pikkusälää on niin paljon? Banaanilaatikkoinvaasio! Enkä muuten ymmärrä lainkaan, miksi banaanilaatikoita dissataan toisinaan niin voimakkaasti. Minun mielestäni ne ovat ihan mahtava apu muutossa: Ne ovat kestäviä, ne voi pinota tosi näppärästi päällekäin, niihin mahtuu paljon tavaraa mutta ne eivät ole liian isoja, eli kirjoillakin täytetyn banaanilaatikon jaksaa vielä kantaa yksin. Siis täydellisiä!

Nojatuoliprojektikin odottaa muuttoa, ehkä uudessa kodissa saisin aikaiseksi viedä sen loppuun.

Vanhan päiväpeiton alla on piilossa toinen nojatuoliprojekti. Sen muuttaminen vähän huolestuttaa, koska se on jo edennyt vaiheeseen, jossa vanhat päälliset on poistettu mutta uusia ei ole vielä laitettu. Ehkä uudessa kodissa?

Niitä löytyy jokaisesta nurkasta ja kaapista... minun tekee myös jatkuvasti mieli baanaanipirtelöä.

Sisustussuunitelmia – poikasen huone

Muuttopäivä lähestyy ja sisustussuunnitelu aiheuttaa kiivasta aivotyötä. Tikkurilan sivuilta löytyvä värisuunnitteluohjelma Colorplanner 4.0 on lasten suosikki. Sen käytettävyydessä on parantamisen varaa mutta meidän tarpeisiimme se kyllä riittää mainiosti. Käytin pari iltaa rajaamalla makuuhuonekuvia ohjelman tarjoamalla työkalulla ja lapset ovat tehneet suunnitelmiaan niiden avulla.

Poikasen huone ja vaatehuone

Poikanen ilmoitti heti alkuun, että hän haluaa musta-vihreän huoneen, jossa puolet seinistä ovat mustia. Käytin suunnattomia suostuttelutaitojani ja sain hänet uskomaan, että on parempi, jos kaikki seinät ovat vihreitä ja mustaa käytetään sitten tekstiileissä, koska huone on aika pieni. Itse kyllä ihastuin mustavalkoiseen Esta homen Sports League –malliston jalkapallotapettiin ja sain jo vähän niin kuin myytyä poikasellekin ajatuksen, että yksi seinä tapetoitaisiin sillä. Minun mielestäni se sopisi erinomaisesti futista harrastavalle junnulle. Valitettavasti mallistoa ei enää valmisteta, joten jos sitä haluaisi hankkia, pitäisi tehdä päätös nopeasti.

Futistapetti jäi kuitenkin suunnitelmista, kun poikanen innostui vaihtamaan värimaailmaa musta-vihreästä kelta-mustaan. Keltaiset seinät, mustat tekstiilit ja kun katto, ovet ja ikkunanpielet ovat valkeat, tuloksena on KuPS:n värit! Kelpaa kyllä kimalaiselle. Sinivalkoisen Suomi-huoneen teilasin, joten keltamusta jäi voimaan - kunnes käväisimme Kuopion Kodin Terrassa, jonka alekorista löytyi viidakkotapetti. Äkkiä poikanen muisti taas haaveensa vihreäsävyisestä huoneesta ja lopputulos on se, että nyt meillä on kolme rullaa vihreää DecorMaisonin Spirit of adventure: Amazon –tapettia ja sopivansävyisen vihreän maalin etsiminen edessä. Oma suosikkini on Tikkurilan heleä Wasabi (N388) ja löytyy Teknokseltakin kauniita sävyjä.

Katselimme tuota Amazon-tapettia itse asiassa jo aiemmin Starkissa urosmehiläisen kanssa ja arvelimme, että poikanen varmaan tykkäisi. Tapettirullalla oli kuitenkin hintaa n. 45 euroa ja jäppinen oli jo ehtinyt todeta, ettei oikeastaan tahdo lainkaan tapettia, joten emme ottaneet asiaa puheeksi. Alekorilöytö maksoi 5 euroa/rulla, eli halvalla selvittiin! Oikeastaan voisi käydä ostamassa vielä yhden rullan lisää ja harjoitella tapetoimista vaatehuoneessa. Se on kuitenkin tarkoitus laittaa samalla kertaa kuntoon ja värimaailma voisi hyvinkin olla sama kuin poikasen huoneessa.

Kalustehuoltoa

Tulipa mieleen, että meinasin jo aiemmin kirjoittaa muutaman sanan pihakalusteista. Lähinnä siitä, miten ihmeellisesti hoitotoimenpiteet muuttavat niiden ulkonäköä! Tunnustan olevani aika laiska näiden huoltotoimien kanssa, sen sijaan että öljyäisin pihakalusteet joka vuosi, teen sen ehkä kerran 3-5 vuoteen. Enkä ole koskaan tainnut hioa noita kunnolla ennen öljyämistä, kunhan vähän pyyhkäissyt pintaa.

Tänä vuonna sain jonkun ihmeellisen tarmonpuuskan ja päätin hoitaa kalusteemme - ne kaksi - ihan viimeisen päälle oppikirjan mukaan. Koin, että näin tulevana talonomistajana minun on aika heittää hyvästit vallattoman vuokralaisen roolille ja ottaa vastuu niin talosta kuin tavaroistakin. Koska syksy helli meitä lämpöisellä poutasäällä, kipaisin Starkkiin ja ostin purkin Teknoksen ruskeaa Woodex puuöljyä sekä ihan omat siveltimet kalusteöljylle. Hiomapapereita löytyi omastakin takaa (karkeudet 80-150) ja niinpä eräänä kauniina päivänä hyökkäsin kalusteiden kimppuun. Yksi päivä meni hioessa ja pestessä ja öljyäminen vei kaksi päivää, koska käsittelin kalusteet kahdesti ja halusin antaa entisen öljyn imeytyä rauhassa. En tiedä, olisiko se tarvinnut niin paljon aikaa mutta ei vara venettä ja sitä rataa... Lopputulos ainakin on upea!

Kalusteet ennen...                                                                           ... ja jälkeen öljykäsittelyn.

Vähän harmittaa, ettei tullut otettua varsinaista "ennen"-kuvaa - tuo ylläoleva on napsaistu sen jälkeen, kun olin jo hionut kalusteet. Pöytä muuttui ruskeaksi jo pelkällä hiomisella, jatkuva oleskelu ulkoilmassa oli harmaannuttanut pinnan ihan kelohongan väriseksi. Arkku on uudempi eikä sen muodonmuutos ollut niin silmiinpistävä mutta esikoisen kommentti oli silti "ihan kuin kaupasta ostettu". Ei mennyt vaivannäkö hukkaan.

Pation puulaatat näyttävät nyt kyllä aika surkeilta, pitää varmaan käsitellä nekin, kun muuton yhteydessä joudutaan joka tapauksessa ottamaan ne ylös. Alustava tarkoitus olisi tehdä niistä pihavajaan lattia, joten käsittelyllä ei ole mikään kiire, koska emme kuitenkaan tarvitse niitä ennen ensi kevättä. Mummolan varastossa on myös kuulemma pari meidän vanhaa puutarhatuoliamme, joten ehkäpä varaan keväälle aikaa sekä tuolien että laattojen huoltoon. Se on yllättävänkin terapeuttista puuhaa paitsi silloin, kun tajuaa, että on hionut kalusteet ilman hanskoja ja kädet ovat siloiset kuin ahvenen selkäevä.

Kasvi-inventaariota

Teimme äidin ja isän kanssa inventaariota siitä, mitä kaikkea voisin saada pihalle suoraan mökiltä tai mummolasta. No ensinnäkin Lada mökkitontin laidasta. Ajateltiin ensin laittaa se etupihalle, mutta ehkä se sopisi kuitenkin paremmin takapihan puolelle. Lada tarvitsisi kyllä myös pölyttäjän, Tshizhovskaja olisi ilmeisesti hyvä. Jos pihaan ei mahdu kahta päärynää, voisin kokeilla myös kaverin suosittelemaa itsepölytteistä Pepiä. Etupihalle voisin istuttaa luumun, mummolan punaluumusta saisin juurivesoja.

Mummolasta saisin myös palsamiköynnöksen ja karhunvatun taimia. Ne molemmat viihtyisivät varmasti takapihan aidan vieressä, kävelypolun puolella. Tällä hetkellä siinä kasvaa lähinnä pihlajaa, pajua ja horsmaa, joten se joutaisi hyvinkin hyötykäyttöön.

Isä lupasi minulle muutaman yllätys-rhodon (vapaapölytteisiä siementaimia) ja kaavailimme, että ne voisivat viihtyä takapihan nurkassa omenapuiden katveessa. Mökiltä saan paljon ruusuntaimia, joita meinasin istuttaa lähinnä etupihalle. Tällä hetkellä liputan sekalajisen aidanteen puolesta orapihlaja-aidan korvaajana ja ruusut olisivat ihana lisä myös siihen. Niiden lisäksi voisin istuttaa aidanteeseen marja-aroniaa ja marjatuomipihlajaa (mummolan juurivesoista). Tyrnikin kiinnostaisi. Ja mummolassa kasvavasta japaninruusukvitteniltä joutaisi myös varmasti jokunen vesa. Ai niin, ja kääpiömanteli olisi varmasti aivan ihana! Tiedän, etten voi saada aitaani kaikkea mitä haluaisin mutta suunnittelu on aina yhtä hauskaa.

Etupihan reuhahtanut tuoksuvatukka saa väisyä ruusujen tieltä.

Eläimellinen viikonloppu

Vietimme viikonlopun mökillä nautiskellen syksyisestä säästä. Kun lauantai-aamuna heräsimme, järveä peitti paksu, harmaa sumu eikä vastarantaa nähnyt. Hyvä, jos oman rannan erotti mökin kuistilta. Oli melkoinen kokemus kuunnella näkymättömien hanhiaurojen ylilentoa ja kun hanhien hiljainen jono lipui sumussa mökkirannan ohi, siinä oli jotain taianomaista. Sunnuntai-aamuna oli kirkasta, joten pääsimme todistamaan myös näköaistin avulla syysmuuttoa. Parhaimmillaan näimme yhtä aikaa viisi eri hanhiauraa, joissa suurimmassa oli varmasti satoja lintuja.

Viikonlopun ehdottomasti hienoin kokemus oli kuitenkin se, kun lauantain sieniretkellä metsästä ryskäsi esiin hirviemä kahden vasan kanssa. Tuijottelimme toisiamme silmiin hetken aikaa, kunnes hirvet kääntyivät kannoillaan ja juoksivat takaisin sinne, mistä tulivatkin. Näin vielä yhden hirven sunnuntaina, kun olin poimimassa kanttarellejä mutta se meni pysähtymättä ohi.

Käväisimme myös katsomassa lasten kesäkaneja, jotka ovat talvihoidossa vanhalla tallilla. Tarkoituksenamme olisi rakentaa pihaamme talviasuttava häkkiaitaus kaneille mutta tälle talvelle se ei vielä ehdi. Alkuperäinen suunnitelma oli ottaa kaksi tyttökania mutta tyttö ja poikahan sieltä tuli, joten ne ovat elelleet omissa häkeissään. Tallilla saimme kuulla, että eräänä aamuna puput olivat löytyneet samasta pilttuusta, joten iloinen perhetapahtuma lienee odotettavissa lähitulevaisuudessa. Ehkäpä Söpö-poika voisi vierailla eläinlääkärillä.

Tyttökani Kuu on hieman arka eikä antanut ottaa syliin, joten emme päässeet kokeilemaan, johtuiko selvä pyöristyminen tiineydestä vai jostain muusta. Aika näyttää.

Mankeli on mahtava keksintö!

Pakko hehkuttaa vähän aikaa pyykkituvan mankelia. Sitä tulee kyllä ikävä. Aika pitkään meni, ennen kuin innostuin kunnolla liinavaatteiden huollosta mutta jossain vaiheessa tyynyliinojen silittämisestä tuli säännöllinen tapa. Nyt muuton yhteydessä olen löytänyt vähän myöhäisheränneenä myös mankeloinnin ihmeellisen nautinnon! Juuri kävin pyöräyttämässä kasan lakanoita ja verhoja koneessa ja voi sitä ihanuutta, kun sai viedä ne narulle mankelin kautta, sileinä ja raikkaina.

Totta kai tyynyliinat ja verhot pitää vielä myös silittää viimeisten ryppyjen tasoittamiseksi mutta kyllähän siinä paljon vähemmän on hommaa, kun ne on jo esitasoiteltu mankelilla. Edellisen silitysrupeaman seurauksena (jouluverhot ja muut varastossa olleet) silitysrauta kuumeni jo kahvastakin sen verran, että oli pakko antaa sen jäähtyä puolisen tuntia ennen kuin pystyin viemään urakan loppuun. Jospa tällä kertaa silitys veisi alle kaksi tuntia. Aika kului ihan huomaamatta, kun otin Boomboxin mukaan pyykkitupaan. Taitaa tällä kertaa silitys jäädä kuitenkin myöhemmäksi, en jouda tänään. Mankeloin muuten myös aluslakanan sekä pussilakanat, tavallisesti olemme vain vetäneet ne ennen kaappiinlaittoa. Paljonkohan maksaisi ostaa omaan kotiin sellainen käsikäyttöinen mankeli, saisi hyötyliikuntaakin samalla...

Mankeli. Oikeastaan haluaisin myös tuollaisen Peko-vedon, koska urosmehiläinen ei jaksaisi vetää lakanoita.

Suppilovahveroita!

Äiti ja isä olivat käyneet keräämässä seitikkejä ja kun he olivat samalla reissulla löytäneet myös suppilovahveroita, he toivat meille ison kulhollisen. En valita! Isä ei syö sieniä, joten äiti arveli, että meillä ne kuluvat paremmin. Ei meilläkään syö suppilovahveroita kukaan muu kuin minä mutta en valita vieläkään. Tällä viikolla olenkin nautiskellut sienivoittoisesta lounasmenusta - suppismunakasta, suppiskastiketta ja tänään suppiskeittoa, kun muistin lopultakin ostaa Koskenlaskijaa. Lisäksi sieniä riitti vähän säilöönkin asti. Kokeilen ensimmäistä kertaa suppisten pakastamista. Pitää viikonloppuna käydä katsomassa, josko omilla paikoilla olisi satoa myös kuivuriin. Tatteja kuivasin mukavan satsin mutta saattaisin löytää tilaa myös suppiksille...


Suppilovahverokeitto

4 dl suppilovahveroita
1 pieni sipuli
5 dl vettä
100 g Koskenlaskijaa
Öljyä
Pippuria
Suolaa

Pilko suppilovahverot ja sipuli. Kuullota sipulisilppua hetki öljyssä, lisää suppikset, mausta suolalla ja pippurilla. Pyörittele sieniä ja sipuleita pannulla, kunnes liika neste on haihtunut sienistä. Kippaa sienet kattilaan ja kaada päälle vesi (itse käytän vedenkeittimessä valmiiksi kuumennettua vettä). Keitä hiljakseen kymmenisen minuuttia, lisää Koskenlaskija ja anna kiehua vielä muutama minuutti sekoitellen. Surauta  keitto tasaiseksi ja kuohkeaksi sauvasekoittimella ja nauti!


Itse käytin tällä kertaa kylmäsavuporojuustoa, mikä toi keittoon oman makoisan arominsa. Sopii nimittäin hyvin yhteen suppilovahveroiden kanssa! Nautiskelin aterian ulkona, mummin villasukat jalassa. Ihana sää!

Suppissoppa

Kylttejä ja kiulukoita

En tiedä, onko sisustustavaran ostelu juuri ennen muuttoa kauhean järkevää mutta kivaa se ainakin on! Minun piti saada viime torstaina pari tuntia kulumaan, joten löysin itseni pitkästä aikaa Kuopion Korttelimuseosta. Sinne rakennetaan muuten juuri uutta hääaiheista näyttelyä, joka valmistunee ihan näinä päivinä mutta jos tahtoo ottaa kaiken ilon irti aiheesta, kannattaa odotella vielä pari viikkoa. Näyttelyn toinen puolikas avataan nimittäin Kuopion museossa 17.10., joten sen jälkeen voi pyhittää vaikka koko päivän vanhoille hääperinteille. Matkuksen kauppakeskuksessa on kuulemma esillä vanhoja hääkuvia 24.10. asti, eli sielläkin kannattaa pistäytyä.

Vaikka häänäyttely ei ollutkaan vielä täysin valmis, oli aiheeseen liittyviä opaskylttejä silti jo monessa tuvassa. Kiertelin katsomassa perusnäyttelyt mutta enimmäkseen jumitin pihalla keräilemässä ruusunmarjoja ja näpistämällä muutaman siemenkodan perennoista. Mitä isot edellä, sitä pienet perässä - vanhemmilta omaksuttu harrastus tämäkin. Kun saaliiseen yhdistää Valkeisen rannalta poimitut siemenet ja kiulukat, saalis on jo melkoisen hyvä.

Mutta niin, se sisustustavara. Kuka voi vastustaa tällaista kylttiä??? Alkuperäinen kyltti on sijainnut Lapinlahden apteekissa mutta kuulemma vastaavia kylttejä on ollut ihan yleisesti julkisilla paikoilla, apteekkien lisäksi mm. rautatieasemilla. Sylkemiskiellon avulla on pyritty ehkäisemään tuberkuloosin leviämistä.

Tämä sopisi vaikka keittiöön - tai heti tuulikaapin seinälle huomioksi vierailijoille.

Kellotaulun ostin eurolla AmandaB:n Kuopion myymälästä. Arvelin ihan oikein, että esikoinen saattaisi tykästyä siihen ja se sopinee myös hänen suunnitelmiinsa sisustaa huone sinisävyiseksi. Pitää kuitenkin tehdä sille äänieristetty kotelo, ettei tikitys häiritse. Kaavailtiin varastorakennukseen verstasnurkkaa, siellä on sitten hyvä nikkaroida.

Valmistautumista koitokseen

On niin paljon opittavaa!

Tästä se alkaa! Tai no, jos totta puhutaan niin alkoi jo ennen kuin oli nimiäkään paperissa tai edes kuntokartoitusta tehty. Olin jo ehtinyt selata lukuisia tapettimallistoja netistä läpi, hakea rautakaupasta paksun nipun sisämaalien värimalleja ja opiskella yksityiskohtaisesti, kuinka laminaatti asennetaan muovimaton päälle. Ai niin, ja ostaa kaksi ruusupensasta, pari perennaa, kasan kukkasipuleita sekä kompostorin. Kauppapäivän aattona Starkki järjesti sisustusillan ja pitihän sielläkin käydä. Nyt olen taas asteen verran viisaampi mitä pensseleihin ja maaliteloihin tulee, sillä kävin erittäin mielenkiintoisen keskustelun Sokevan edustajan kanssa. En tiennyt aiemmin, että Sokeva on perustettu tukemaan näkövammaisten työllistymistä ja että nykyäänkin sen omistaa Näkövammaisten keskusliitto ry. Kirjastoreissulta tarttui matkaan pino sisustus- ja remonttikirjoja ja lainasinpa verhoiluoppaankin kun ajattelin, että joskus pitäisi saada valmiiksi se nojatuoliprojekti, joka alkoi kuutisen vuotta sitten.

Askartelin paskartelin pikkukirjasen. :)

Askartelin meille (minulle) talokirjan kaikkea projektiin liittyvää varten. Tähän mennessä kirjassa on pensselivinkkien lisäksi huoneiden mittoja eiliseltä mittailukäynniltä, mutta tarkoitus olisi kirjata ylös kaikenlaisia ideoita, vinkkejä, yhteystietoja yms. Myös tapettimalleja, väriliuskoja, kasvien nimiä ja kaikkea sellaista kivaa voisi liittää sivuille, koska kirja olisi helppo ottaa kauppaankin mukaan sitten, kun lähdemme ostoksille.

Päällystin etukannen talon pohjapiirroksella ja liimasin päälle pari kuntokartoitusraportin luonnoksesta nipsaistua kuvaa. Sisäkannessa on myyntiesitteen tiedot talosta ja takakansi on päällystetty alueen asemakaavalla. Projektimme kohde on kolmen makuuhuoneen omakotitalo takkahuoneella ja puusaunalla - takkahuoneessa on kylläkin takan sijasta leivinuuni (jee!!!). Kokoa pytingillä on noin 120 neliötä, joten perheemme mahtunee sinne sangen kivuttomasti. Olen oikeasti yllättynyt siitä, että makuuhuoneetkin saatiin jaettua ilman riitoja, voi toki olla että lopullinen jako on sitten jotain ihan muuta. Seinäpinnat pitää uusata joka huoneesta ja parkettikin pitää varmasti jossain vaiheessa hioa, mutta mitään ei tarvitse tehdä asap ja kun sekä keittiö että pesutilat on remontoitu 2008, voimme tehdä remppaa pikkuhiljaa. Todennäköisesti teemme sen siis niin nopsaan kuin mahdollista, koska olen hätähousu.

Piha on ihana! Urosmehiläisemme suhtautuu siihen epäluuloisesti, etenkin etupihaan, koska ruohonleikkuu on kuulemma hankalaa sellaisella kallion jakamalla rinnetontilla. Takapiha on hänenkin mielestään ihan ok, koska siellä mahtuu potkimaan palloa ja ruohonleikkuun kannalta se on huomattavasti helpompi. Lupasin huolehtia etupihan ruohosta henkilökohtaisesti. Ja jos saan vapaat kädet pihan suhteen, siellä ei tule olemaan ruohikkoa. Vaan betonia! Oikeasti meinasin tehdä koko etupihasta kukkapenkin mutta siitä lisää myöhemmin. Takapihalla meillä kasvaa pari vanhaa omenapuuta, kaksi kirsikkapuuta ja kasa vanhoja ja ränsistyneitä marjapensaita, jotka kuulemma tekevät syöntimarjat mutta luulen, että leikkaamalla ja lannoittamalla ne saadaan tuottamaan kyllä enemmänkin. Saa nähdä. Ne ostamani ruusut meinasin laittaa etupihalle ja haaveilen myös luumupuusta. Voi että, elämä tulee olemaan niin ihanaa ainakin koko ensi talven ajan, kun saan suunnitella kaikkea mahdollista pihalle eikä tarvitse toteuttaa vielä mitään!

Olen ihminen, siis bloggaan

Koska muut niin sitten minäkin... Ei kun oikeasti olen jo pitkään miettinyt blogin perustamista, en vain ole keksinyt aihetta, joka olisi niin mielenkiintoinen tai pitkäkestoinen, että siitä kannattaisi blogata. Käsityöt ja piirustelut tuppaavat jäämään keskeneräisiksi ja keittiössäkään en nykyisin vietä niin paljon aikaa, että siitä riittäisi kirjoitettavaa. Ja vaikka omasta mielestäni olenkin totta kai säkenöivän älykäs keskustelija, tosielämässä antini yhteiskunnallisiin keskusteluihin tuppaa kaatumaan siihen, etten muista kuka teki, mitä teki enkä oikeastaan edes sitä, milloin. Sellaista jaksaisi lukea vain ankarasta myötähäpeän tunteesta nautintoa saava henkilö, joten jätän viiltävän tarkkanäköiset analyysit suosiolla pätevämpien käsiin.

Nyt löytyi kuitenkin aihe. Talo. Päätimme lopultakin siirtyä vuokra-asujien huolettomasta joukosta vastuullisten talonomistajien riveihin ja ostimme ensiasunnon. Missä lie ollaan majailtu sitten tähän asti... Nyt edessä aukeaa siis uusi ja ihmeellinen maailma ja siitä kyllä riittää kirjoitettavaa. Tarkoitus olisi purkaa tänne ajatuksia ja kokemuksia sekä itse asunnon remontoinnista ja sisustamisesta että pihan perusparannuksesta. Siinä sivussa mukaan saattaa lipsahtaa välillä kaikenlaista muutakin, mikä sattuu sopivasti mieltä askarruttamaan. Kertojan äänenä toimii perheen naispuolinen aikuinen, miespuoliselta tullee lähinnä soraääniä ja tuskastuneita huokauksia, kun luvatut oikeudet päättää (melko) vapaasti kaikesta mediaan ja äänentoistoon liittyvästä kaatuvat sisustusteknisiin ongelmiin. On yksi asia päättää kaapin paikka, täysin oma lukunsa päästä yksimielisyyteen siitä, minkä värinen kaappi se on, kuinka korkea se saa olla ja onko se ylipäätään kaappi vaiko ehkä sittenkin senkki.

Lempparikannu ja -kuppi, molemmat muistoja Lapinreissuilta.

Harkitsin sitäkin vaihtoehtoa, että pitäisin pelkkää henkilökohtaista päiväkirjaa mutta päädyin kuitenkin blogiin. Näin saatan ehkä saada hyväksi koettuja neuvoja ja vinkkejä siitä, missä kohden ei kannata yrittää mennä kannikat edellä koivuun. Koska en ole erityisen vahvasti tutustunut bloggaamiseen aiemmin, olen viettänyt muutaman rattoisan illan lueskelemalla netistä blogin perustamiseen liittyvää materiaalia. Wikikirjaston Viisautta blogin käyttöön ja Bloggaajat.com ovat olleet erityisen tutkailun alla ja totta kai olen tutustunut myös Bloggerin omaan materiaaliin. Tänään keitin ison kannullisen teetä ja ryhdyin harjoittelemaan käytännössä.Tässä on tulos, jännä nähdä paljonko ulkoasu vielä muuttuu ajan kuluessa. Päätin lähteä liikkeelle simppelillä systeemillä mutta voihan se olla, että jossain vaiheessa alan kaivata taustakuvaa ja muita krumeluureja.